Metsässä tuoksuu ruoka ja polttoöljy. Kenttäkeittimessä muhii lounas. Taustalla surraa aggregaatti.
Vuosangan ampuma-alueella Kuhmossa on meneillään Kainuun Prikaatin aselajiharjoitus, jossa on mukana 1 100 osanottajaa, varusmiehiä ja kertausharjoitusyksikkö Kainuun Rajavartiostosta.
Kainuun Prikaatin huolto-komppanian jääkäri Topi Ruuskanen hämmentää pataa, tarkkailee kypsyyttä ja lämpötilaa.
Kun lounasaika lähestyy, vihreisiin maastopukuihin ja kypäriin sonnustautuneita varusmiehiä ilmestyy yksitellen muonituspaikalle. Miehet kaivavat repuistaan pakit ja lusikka-haarukka -yhdistelmän.
Ruuskanen pyöräyttää pataa isolla kauhalla. Armeijassa kaikki tuntuu olevan vankkaa ja tarkoituksenmukaista. Muonituspaikan jokaisella esineellä on paikkansa ja varusmiehillä tehtävänsä. Turhia keittiövempaimia ei osu silmiin, mutta ruuanlaitto sujuu.
Alikersantti ja neljä huoltokomppanian varusmiestä vastaavat yhden yksikön, reilun 200 varusmiehen muonituksesta. Varusmiehille tehdään neljä ateriaa päivässä: lämmin lounas ja päivällinen sekä aamiainen ja iltapala.
Jos varusmies syö kaikki ateriat, hän saa niistä 3000-3400 kaloria. Kalorit perustuvat Valtion ravitsemusneuvottelukunnan yleisiin ravitsemussuosituksiin. Niissä on otettu huomioon varusmiespalveluksen vaatimukset. Kevyttä työtä tekevä 18-30 -vuotias mies, joka ei harrasta liikuntaa tarvitsee noin 2500 kaloria vuorokaudessa.
Ruuskanen kauhoo jauhelihapataa pakkeihin. Lisäksi jaetaan leipää ja marjamehua.
Vaikka kaikki muu on armeijassa harjoittelua, niin muonitus on totisinta totta. Varusmiehen maha toimii 24/7. Ilman kunnon tankkausta puhti hiipuu.
"Ei täällä tehdä mitään käpykeittoa, vaan oikeaa ruokaa", toteaa huoltokomppanian pääkouluttaja yliluutnantti Kari Hiltunen.
Ruoka maistuu ja kokit saavat varusmiehiltä varauksetonta kiitosta.
"Hyvät sapuskat täällä on, turha moittia. Niillä jaksaa", vakuuttaa kajaanilainen Miska Oikarinen lusikoidessaan pataansa. Hän kiittelee myös ruokalistan monipuolisuutta ja vakuuttaa viihtyvänsä maasto-olosuhteissa.
Myös haapajärvinen autosotamies Jukka Hänninen on tyytyväinen ruokaan ja leirillä oloon.
"Metsässä aika menee yhdessä hujauksessa, vaikka olisi vähän rankempaakin. Edes talven 40 asteen pakkasetkaan eivät tuntuneet erityisen pahoilta, kun oli koko ajan tekemistä. Sateesta en kyllä välittäisi", toteaa Hänninen, joka toimii huoltokomppaniassa ensihoitojoukkojen kuljettajana.
Muonituspaikalla on kenttäkeitin vuosimallia -96. Pääkattilan lisäksi siinä on viisi apukattilaa, joista kukin vetää 30 litraa ja keittokattila 60 litraa. Lisäksi yksikköön kuuluu uuni ja keittolevy.
"Uuneissa voi tehdä laatikoita ja pienemmälle porukalle vaikka pizzaa", kertoo Kari Hiltunen.
Maasto-olosuhteisiin ja pakkiruokailuun sopivat kuitenkin parhaiten keitot, padat ja puurot. Muusin ja lihapullien tarjoaminen pakista on hankalaa, joten sen tyyppisiä ruokia ei maastoruokalistalla ole, toteaa Kari Hiltunen.
"Varuskunnan muonituskeskukselta ateriat tilataan, jos harjoitukset ovat lähellä varuskuntaa. Ruokaa voidaan kuljettaa lämpöastioissa, joista se jaetaan mahdollisimman nopeasti varusmiehille. Jäähtynyt ruoka ei maistu kenellekään."
"Kolmas tapa hoitaa maastoruokailu on jakaa varusmiehille retkikeitin ja taistelumuonapakkaus, ja he valmistavat itse ateriansa. Pakkaus koostuu kuivatuotteista ja säilykkeistä. Pakkaus riittää vuorokaudeksi. Niitä on ainakin kuutta eri makuvaihtoehtoa. Myös erilaiset ruokavaliot on otettu huomioon", toteaa Kari Hiltunen.
Muonituksesta vastaavien varusmiesten on tunnettava hyvin elintarvikkeet ja tiedettävä, miten niitä käsitellään, säilytetään ja valmistetaan ruoaksi.
Heidän tehtävänään on huolehtia myös elintarvikevaraston täydennyksistä. Vuosangan ampuma-alueella on pataljoonatason täydennyspaikka, josta elintarvikkeet jaetaan muonituspaikoille.
Elintarvikehygienian tuntemus on erityisen tärkeää.
"Hygienian suhteen on oltava aina tarkka, mutta maasto-olosuhteissa se on erityisen haasteellista. Kylmä- tai kuumaketju eivät saa katketa missään vaiheessa", toteaa Kari Hiltunen."
"Armeijassa opituista taidoista on myöhemmin hyötyä myös siviilissä."
Sotilaskeittäjien koulutus aloitetaan alokaskauden jälkeen. Erikoiskoulutuskauden alussa järjestetään kolmen viikon pituinen sotilaskeittäjäkurssi. Sotilaskeittäjiltä vaaditaan myös hygieniapassi, jonka he suorittavat koulutuksen yhteydessä. Sotilaskeittäjän palvelusaika on 180 vuorokautta.
"Sotilaskeittäjiksi hakeutuu usein varusmiehiä, jotka ovat saaneet siviilissä alan koulutusta tai työskentelevät ravitsemisalalla. Käytännön osaamisesta on hyötyä, mutta välttämättömyys se ei ole. Me koulutamme levyseppä-hitsaajasta yhtä hyviä sotilaskeittäjiä kuin alan osaajastakin. Oma halukkuus ja oppimisen riemu ovat tärkeintä", vakuuttaa Kari Hiltunen.