Tarja Lunnas on tarkka teks­teis­tä

Pehmeällä ja pyöreällä äänellä laulava Tarja Lunnas hemmottelee maaliskuussa yleisöään uudella Onnen tahdoin jakaa -pitkäsoitolla. Vuonna 1989 tangoprinsessaksi valittu, Tampereella syntynyt ja nykyisin Turun läheltä Ruskosta keikoille matkaava laulajatar kertoo, että uutta levyä taottiin studiomuusikkojen kanssa kasaan pätkittäin.

Romanttista ja pehmeää. Uuden levyn maaliskuussa julkaiseva Tarja Lunnas ilostuttaa oululaisia Foxiassa perjantaina.
Romanttista ja pehmeää. Uuden levyn maaliskuussa julkaiseva Tarja Lunnas ilostuttaa oululaisia Foxiassa perjantaina.
Kuva: Riitta Sourander

Pehmeällä ja pyöreällä äänellä laulava Tarja Lunnas hemmottelee maaliskuussa yleisöään uudella Onnen tahdoin jakaa -pitkäsoitolla.

Vuonna 1989 tangoprinsessaksi valittu, Tampereella syntynyt ja nykyisin Turun läheltä Ruskosta keikoille matkaava laulajatar kertoo, että uutta levyä taottiin studiomuusikkojen kanssa kasaan pätkittäin, kolmen neljän biisin sessioissa.

Pakkopullaksi Lunnas ei yhdeksännen albuminsa työstöä kokenut. Kaksi vuotta sitten julkaistun Oon rakastunut -levyn yleisöltä saama hyvä vastaanotto mahdollisti nyt rauhallisen työtahdin.



Uusi levy jännittää


Uutta levyään Lunnas odottaa jännityksellä. Levyn tuottajan kanssa käyty puhelinkeskustelu ei ole vielä täysin paljastanut, millaiseksi tuleva levy lopullisesti muotoutuu. "Nauhoitin studioyhtyeeni kanssa enemmän biisejä kuin levylle lopulta mahtui ja siksi odotan ensikuuntelua jännittyneenä."

Lunnas painottaa, että uudesta levystä haluttiin tuottaa tiukka kokonaisuus, jossa ei ole täytekappaleita.

"Halusimme tehdä uudesta levystä tuhdin paketin. Jos laulaja haluaa ajatella vain itseään, voi levylle levylle silloin pukata muutaman täytebiisinkin. Hän ei kuitenkaan voi laulaa kovin pitkään vain itselleen, koska silloin alkavat työtilaisuudet huveta."

Lunnas tekee Rosso-yhtyeensä kanssa nykyisellään viitisentoista keikkaa kuussa. Jo 17-vuotiaana koulun ohessa keikkaillut laulajatar tunnustaa, että vaikka yhtye on välillä pitänytkin lomaa, ei mitta laulamisen suhteen ole vielä tullut täyteen.

"Viime vuonna pidin lomaa tammi- ja helmikuun. Silloin oli yksinkertaisesti pakko irrottautua ja rauhoittua keikkailusta ja nollata muisti niin että saatoin myöhemmin alkaa kasata uutta ohjelmistoa yhtyeeni kanssa."

Täysipäiväiseksi iskelmälaulajattareksi Lunnas siirtyi 1990 toimittuaan sitä ennen suuren teollisuusyrityksen atk-operaattorina. Uravalinnan hän tunnustaa olleen helppo. Läpimurtonsa Lunnas teki slaavilaisen kaihon ja keskieurooppalaisen katuromantiikan sulattavalla Seine-balladilla, joka hänen piti esittää vuoden 1997 Syksyn Sävel -kilpailussa. Lunnaksen pahaksi onneksi saman kappaleen sisältävää Seine-pitkäsoittoa oli samana päivänä mainostettu sanomalehdissä. Kilpailun jury koki ennakkomainonnan kilpailun sääntöjen vastaiseksi, ja laulu diskattiin vain muutama tunti ennen kilpailujen loppulähetystä.

"En osaa vieläkään sanoin kuvata, miten laulun diskaaminen sillä hetkellä harmitti, mutta seuraavana keväänä sama levy myi jo kultaa. Kohu auttoi minua eteenpäin."

Vuoden 2004 Suomen euroviisujen esikarsintoja Lunnas ei ole ehtinyt täysillä seurata. Hän kuitenkin nostaa hattua Euroviisuissa Suomea edustavalle Jari Sillanpäälle.

"Esikarsinnassa oli liikaa samalla reseptillä tehtyjä biisejä. Sillanpää erottui muista lauluista hyvänä laulajana sekä karismaattisella ja persoonallisella esiintymisellään."



Teksteissä laulun henki


Lunnas on ehtinyt tulkita rivakkaa pop-iskelmää ja romanttisia balladeja. Kari Litmasen Lunnakselle säveltämä Seine on päätynyt jopa ruotsalaisen Vikingarna -tanssiyhtyeen ohjelmistoon Har du en vän -nimellä. Seinen sanoittanutta Vexi Salmea Lunnas ylistää. Lunnaksen edelliselle levylle Meidän hehkuva hiillos- ja Oon rakastunut -laulut sanoittanutta Jorma Toiviaista laulajatar kehuu tunnepitoisten sanoitusten taitajaksi. "Sanakäänteet ja sanat saattavat tuoda itse tekstin kirjoittajalle ja laulajalle täysin erilaiset fiilikset."

Tekstien suhteen Lunnas on erittäin tarkka. Hän painottaa, että on tylsää laulaa jotain sellaista, joka ei anna itse laulajalle mitään."Kitisen tekstittäjille monesti, jos laulussa on selkeitä lapsuksia tai jotain sellaista, jota en voi laulaa."

Ilmoita asiavirheestä