Runoilija Eino Leino varttuu Oulujärven rannalla, ikiaikaisen idän ja lännen vesiväylän varrella, villin luonnon äärellä. Jo poikasena hän uskaltautuu sukeltelemaan ja liikkumaan omin nokkinensa vesillä ja kainuulaisissa vaaramaisemissa.
Leinon kotoa Paltaniemestä viedään muiden talojen tapaan tervaa Ouluun. Syvältä Kuhmon tai Sotkamon perukoilta matkanneet tervansoutajat yöpyvät Einon kotitalon saunassa tai pirtissä. Hövelön rannassa saattaa nähdä enimmillään kolmisenkymmentä tervavenettä. Pitkulaista lipeäliikkeistä soutuvenettä kutsuttaan ”paltamoksi”.
Oulujärvellä tehdään purjelaivojen aikakaudella kauppamatkoja myös purjeveneillä. Kun höyrykoneet tulevat ja metsät muuttuvat paperiteollisuuden raaka-aineeksi, ilmestyy Oulujärven ulapalle jyskyttäviä hinaajia.
Eino-poika on yhtä pyöreä kuin pitkä, jo varhaislapsuudessa J.L. Runebergiä lukenut lapsi, joka haluaa enemmänkin purjehtia kuin takoa yhtä rautaa.
Hänen rakastettunsa, runoilija L. Onerva kuvaa (Eino Leino, Otava 1932), miten Eino jo pikkupoikana ”laskettaa” Oulujärvellä Paltaselän ylitse Kivekselle eli Kivesjärvelle asti. Myrskysäällä hän yöpyy Karhusaaren torpassa. ”Töllin asukkaita” Leino muistelee myöhemmin lämmöllä lehtijutuissaan Päivälehdessä.
Ylioppilasnuorukaisena Eino Leino purjehtii Paltamon Melalahteen, jossa hän oleskelee päivätolkulla Anttilanlahden talossa. Siellä hänen väitetään päässeen ensimmäistä kertaa aittaan yöjalkaan ja suudelleen naisen kauniita huulia.
Kivesjärveläiset-runoelmassaan (1901) Leino puhuu Anja-rouvasta: Kaunis oli Anja-rouva, muita kaunihimpi, / nainen naitu mieleltään, mut muodoltaan kuin impi / Kaksi huulta punaista kuin marjat alas paistoi. / Voipa miestä miekkoista, ken niiltä suukon maistoi!
Kivesvaaralla Leinoon syöpyvät kalevalaiset järvimaisemat. Hän palaa niihin kerta toisensa jälkeen, vaikka näkee Berliinin, Pariisin ja Rooman. Kivesjärven teema toistuu Leinon tuotannossa. Sen ihmisiin ja luontoon Leino palaa vielä viimeisinä elinvuosinaan näytelmässään Joulu.
Kivesjärveläisissä hän kirjoittaa: Hyvät siit` on katsoa myös kuinka aamu koittaa, / kuinka Kivesjärven päällä päivä sumut voittaa, / saaret sadat selviää ja aavat varoituu, / niemen päihin töllit sekä talot taajat koituu. / Siin` on Kivesjärven kylä. Kylässä on kansa, / korven kylmän kuokkija ja tuttu tervastansa.
Eino Leino ystävystyy taidemaalari Pekka Halosen kanssa ja tuo tämän kesäksi Kivesjärven rannalle. Halonen maalaa Jean Sibeliuksen Väinämöisen venematka -kuorosävellyksen innoittamana öljytyön Neidet niemen nenissä.
”Säkeitten aina korvissani kaikuessa kuva syöpyi mieleen niin että oli lähdettävä etsimään todellisuudesta sille vastinetta. Eikä se löytynytkään lähempää kuin Oulunjärven takaa, Kivesjärveltä, jossa taulu on maalattu kesällä 1895. Paikka oli mielestäni silloin niitä seutuja, missä Väinämöinen saattoi laskea laulellen vesiä, ilon lyöen lainehia, laskea päivän maavesiä, päivän toisen suovesiä, kolmannen kosen vesiä” , Pekka Halonen on muistellut.
Eino Leinon mielikuvissa läpi hänen elämänsä säkenöitsee kuva myös vanhan rautaruukin raunioista Kivesjärven kylällä. Työttömäksi jääneet ruukkilaiset syrjäytyvät ja muuttuvat rosvojoukoksi, joka ryöstelee Oulujärven tervasoutajia ja rantataloja 1860-luvulla.
Rauha luvassa järvirosvojen Ärjänsaareen
- Valtio osti Ärjänsaaren Oulujärvellä metsäyhtiö UPM:ltä. Saaren hallinta siirtyy Metsähallituksen luontopalveluille.
- Ärjänsaari on kooltaan noin 270 hehtaaria.
- Saaresta perustetaan luonnonsuojelualue, jonka virkistyskäyttö voi jatkua.
- Retkeilijöille ja veneilijöille saari pysyy entiseen tapaan avoimena.
- Ärjänsaari sijaitsee noin 16 kilometrin järvimatkan päässä Kajaanin keskustasta.
- Harjumainen saari on yksi Suomen pisimpiä harjujaksoja, joka syntyi mannerjään sulaessa noin 11 000 vuotta sitten Hailuodosta Ilomantsiin.
- Tuuli- ja rantakerrostumat, luonnontilaiset hiekkarannat, dyynikumpareet sekä harjumetsät ovat ominaisia Ärjänsaarelle.
- Itäkärjessä Kirkkosäikällä on lintujensuojelualue.
- Saamelaisten riittipaikkoja tiedetään olleen Ärjänsaarella.
- Järvirosvot ryöstelivät 1860-luvulla tervansoutajien voita sekä rantakylien talonpoikien viljaa ja lihaa. Tiettävästi Suomen historian ainoat sisävesien merirosvot piileskelivät Ärjänsaaressa.