Oulun Myllyojan ala-asteen neljännen luokan oppilas Anssi Nivala, 10, avaa taikurivälinelaatikkonsa ja nostaa sieltä esiin kolme pikkuruista narun pätkää.
"Olipa kerran kolme naruveljestä, yksi heistä oli Pitkä, yksi Pätkä ja yksi keskikokoinen, jota kutsun Pötköksi", Anssi aloittaa samalla miniköydet sormiensa väliin puristaen.
"He asuivat kaikki samassa keskikokoisessa talossa, vaikka jokaisella heistä olisi pitänyt olla juuri oman kokoinen talo, jossa asua", hän tarinoi.
"Vaikka talo olikin Pötkölle juuri sopiva, oli se Pitkälle liian matala ja Pätkälle liian avara, ja siksi he kaikki kolme päättivät mennä taikurin luo kysyäkseen, suostuisiko tämä taikomaan heidät kaikki saman pituisiksi", tarina jatkuu.
Anssi nykäisee eri pituisia narunpätkiä ja läväyttää ne alas kädestään kaikki yksi yhteen samanmittaisina.
Naruveljesten nurina ei lakkaa ja pian taikuri joutuu läväyttämään ne takaisin alkuperäiseen mittaansa.
"Jos tietää tempun ja osaa mennä läpi, se ei pelkästään riitä", potra taikurinalku tietää.
Hyvät kehystarinat ovat se aines, joka kuljettaa taikatemppuja eteenpäin.
"Taikatempussa on aina oltava juoni", Myllyojan ala-asteella peruskoulun kuudetta luokkaa käyvä Anssin naapuri ja hyvä ystävä Joni Saarela, 12, tietää.
"Tarvitsen äidinkieltä, että pystyn kehittämään tempun ympärille hyvän tarinan", hän jatkaa.
Kun kreikkalainen filosofi Aristoteles reilut kolmesataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua kirjoitti kirjansa Runousoppi, ei hän voinut tietää, että kirjan oppeja hyödynnettäisiin vielä tuhansien vuosien päästä.
Aristoteleen Runousoppi on yhä länsimaisen viihteen ja kulttuurin peruspilari.
Sitä ovat hyödyntäneet niin Euroopan ja Hollywoodin suuret elokuvaohjaajat, Astrid Lindgrenin ja Tove Janssonin kaltaiset lastenkirjallisuuden ikonit sekä myös sellaiset vuosikymmenten aikana maailmaa säväyttäneet taikurit David Copperfield tai Harry Houdini.
Aristoteleen mukaan hyvässä tarinassa on oltava alku, keskiosa ja loppu.
"Taikatempun alkuvaiheessa ei oikein tapahdu mitään, mutta sitten tulee huipennus, ja lopussa ihmiset ovat aivan äimänä", Anssi kertoo.
Anssi ja Joni innostuivat molemmat taikatempuista Myllyojan ala-asteen iltapäiväkerhossa, joissa oululainen taikuri Roope Ylitalo opetti heille muiden muassa kolmen kupin ja pallon tempun, sekä helppoja kortti- ja liinatemppuja.
"Kyllä ammattimainen taikurin ura olisi haaveissa meillä molemmilla", Joni tunnustaa.
Viimeiset puoli vuotta pojat ovat ottaneet Ylitalolta yksityistunteja viikoittain.
"Koulun iltapäiväkerhojen taikuritunneilla temput olivat aika heppoisia, joten silloin ei ollut vaarallista, jos jollekulle kertoi, miten ne tehdään, mutta nyt en voi kertoa temppujen niksejä edes isälleni, koska taikurin on pidettävä aina salassa se, miten hän taikatemppunsa tekee", Anssi kertoo.
Jo seitsenvuotiaana taikatemppujen maailmaan tutustunut, ja omalta isältään ensimmäiset temppunsa oppinut Anssi paljastaa että temppujen tarinat alkavat monesti elää omaa elämäänsä.
"Pienempänä tein niin, että opettelin Roopen temppujen ympärille kertomat tarinat ja kun en oppinut niitä aina oikein kunnolla, jouduin kesken tempun miettimään, mitä seuraavaksi sanoisin, ja sitten tarinat hieman muuttuivat", hän tilittää.
Taikuruuden saloihin voi tutustua tänään Simo Aallon Jokeri Pokeri Pox -taikashown parissa Oulun Pohjankartanon juhlasalissa kello 15 alkaen. Tilaisuuden järjestää Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri. Liput esitykseen maksavat 10 euroa.