Oulun PS vihdonkin jääpallomestari. Voitti Veiterän 3–2. Maksaneita katselijoita 4 712.
Kalevan uutisotsikko maaliskuulta 1953 kertoo palloseuran onnesta: Oulun ensimmäinen jääpallon Suomen mestaruus oli vihdoin totta.
Tänään tuota titteliä on muistelemassa enää kaksi pelaajaa: Pauli Heiskanen Oulussa ja Juhani Turpeenniemi Ruotsissa.
– Ollikaisen Heikki nukkui pois syksyllä, Heiska-Patsa sanoo.
Juuri "Henttu" ratkaisikin mestaruuden kahdella maalillaan. Heiskanen ja Turpeenniemi olivat puolustuspäässä: tukimiehiä, kuten liberoita silloin kutsuttiin.
Heiskanen vahvuutena olivat myös "kulmurit ja vaparit".
Tarinaa riittää, kahvi jäähtyy
Kun Pauli Heiskanen, 86, istahtaa kahvilan tuolille, tarinaa riittää. Kahvi jäähtyy Heiska-Patsan omassakin kupissa.
Yksi muistojen kohde on Suom–Neuvostoliitto-maaottelu Raatissa 21.2.1959.
Väkeä tuli pilvin pimein: maksaneita oli 14 341, vapaalippulaiset ja kutsuvieraat mukaan lukien katsojia oli noin 15 000.
– Väkimäärä oli yllätys, mutta ei sitä osannut jännittää.
Suomi jäi kohtaamisessa mopen osille, vieraat voittivat 5–2.
– Niiden luistelunopeus oli ylivoimainen, vaikka mekin muka osasimme luistella, Heiskanen sanoo.
– Emme osanneet suunnitella taktiikkaa. Olisi pitänyt sumputtaa keskeltä ja ajaa reunoille. Ne olisivat joutuneet pudottamaan päätyrajalta summassa keskelle, ja ne pudotukset olisimme katkoneet.
Raattiakin suuremmalle, peräti 25 000-päiselle yleisölle Heiskanen pelasi Neuvostoliitossa Sverdlovskissa, nykyisessä Jekaterinburgissa.
– Harmaata porukkaa vyöryi huopatossut jaloissaan stadion täyteen.
Mieleen jäi myös loppumatkan lento Uralvuorten keskiosiin: kun suomalaiset saapuivat Uljanovskin kentälle, pressujen alta kaivettua lentokonetta alettiin lämmitellä.
– Kone nitisi ja natisi. Oli kylmä kuin mikä. Väkisin tuli mieleen, että pääsemmekö perille.
Isä kantoi Keskuskentälle
Kevään 1953 Suomen mestaruus ei jäänyt OPS:n ainoaksi. Heiskanen oli pokkaamassa kuutta mestaruutta, joista viimeisin napsahti 1963.
Palloseura voitti vielä 1964, mutta Heiskanen oli silloin jo sivussa.
Mies kärsi polven nivelsidevammasta, jonka hoitamista leikkaamalla seuran lääkäri uskaltanut suositella "jäykäksi tulevan polven pelossa".
Uran päätepiste osui aikaan, jolloin OLS alkoi nousta Oulussa niskanpäälle. Alkuhetki puolestaan oli 1948, kun pikku-Pauli oli vasta neljän vanha.
– Isä sitoi remmeillä kaunoluistimen terät kengän pohjiin ja kantoi Keskuskentälle joka ilta.
Kun Pauli ja muut pojat eivät luistelleet, he pelasivat ja liikkuivat muuten koko ajan. Ei ollut muuta tekemistä.
Kaikki tämä palkittiin monipuolisuutena: Heiskanen muun muassa voitti alle 17-vuotiaiden Suomen mestaruuden 300 metrin juoksussa ja kahdesti kansakoulujen luistelumestaruuden hokkareilla.
– Pikaluistelun olympialegenda Claes Thunberg jakoi palkinnot.
Ruotsiin lähtö lähellä
Pauli Heiskanen oli 1943–1944 Ruotsissa sotalapsena. Kun isä tuli Turusta paluumatkalla vastaan, oli pikkupoika jo unohtanut suomen kielen. Äkkiä se tietenkin palautui.
Pitempi reissu Ruotsiin oli suunnitteilla aikuisiässä Juhani "Kirre" Turpeenniemen kanssa.
Kummankin tarkoituksena oli pelata ainakin yksi vuosi Haaparannassa Ruotsin sarjaa ja siirtyä sen jälkeen ylemmälle sarjatasolle.
Turpeenniemelle oli luvassa työpaikka paikallisella sähkölaitoksella ja Heiskasella Haparanda Bladet -lehdessä.
– Kysyin vaimolta, että lähdetäänkö Ruotsiin. Hän harmitteli lähtöä ja jäimme tänne.
Turpeenniemi lähti vaimoineen ja on Ruotsissa sillä tiellä.
– Soittelimme ja lähetimme joulukortit toisillemme. Nyt se on jäänyt, Heiskanen sanoo.
Kolmas muisto Ruotsista osuu MM-kisoihin 1963: Heiskanen viimeisteli Uppsalassa Suomen 1–0-voittomaalin Ruotsia vastaan, mikä takasi Suomelle hopeamitalit.
Melkein olympialaisiin
Jääpallo oli 1952 Oslon olympialaisten näytöslajina.
Vasta 17-vuotias Heiskanen kutsuttiin katsastusotteluun Lahteen. Mitatkin otettiin. Lopulta vain Heikki Ollikainen ylsi Oulusta Oslon koneeseen.
– Valitsemisvaliokunnan puheenjohtaja oli ollut sitä mieltä, että minulla on myöhemmin aikaa pelata olympialaisissa.
Haastattelun lopulla Heiskanen näyttää palloliiton kultaista ansiomerkkiään.
– Tällä olisi päässyt AC Oulun äskeiseen ratkaisuotteluunkin. Kun yleisömäärä oli rajattu, annoin tilaa muille.
Urheilumies Heiskanen iloitsee Oulun paluusta pääsarjaan. Sitten hän on hetken hiljaa ennen kuin sanoo.
– Kerroin näitä asioitani siinä toivossa, että joku nuori innostuisi.
FAKTA:
Pauli Heiskanen, OPS
6 Suomen mestaruutta, 5 SM-hopeaa ja 1 SM-pronssi.
Vuoden jääpalloilija Suomessa 1960 ja 1961.
21 A- ja 6 B-maaottelua.
MM-hopeaa 1957 ja 1963, MM-pronssia 1961.