"Iiiik! Karhu!" suolla kaikui. Kummallinen kyykkijä nousi valonnopeudella ylös mättäältä ja lähti juoksemaan henkensä edestä Taneli-karhusta poispäin.
Taneli pysähtyi tuijottamaan hurjaa vauhtia säntäävää ihmishahmoa, sillä karhupoika oli hyvin hämillään tapahtuneesta. Hetken ihmeteltyään ja ihmishahmon kadottua Taneli lähti varovasti kulkemaan kohti mätästä, josta ihminen oli noussut ylös.
Taneli saapui mättäälle, josta ihminen oli hetkeä aiemmin sännännyt tiehensä. Silmät suurina Taneli tuijotti näkemäänsä: lähes täysi sanko täynnä meheviä hilloja! Taneli istahti mättäälle, otti suuren kourallisen hilloja ja pisti ne suuhunsa. Hymy levisi Tanelin kasvoille, sillä pikkuhiljaa sangon tyhjetessä kurniva mahakin alkoi hiljentyä.
"Voi minua höpsöä, suo oli siksi tyhjä hilloista, koska ihminen oli jo ehtinyt poimia ne tähän sankoon. Minulla kävi kyllä tuuri ja saan herkutella nyt. Voin myös kertoa kavereilleni hauskan tarinan joskus, kuinka minä pelästyin outoa kyykkijää ja hänkin ilmeisesti minua", Taneli naureskeli itsekseen.
Marika Lämsä