Taneli-karhu heräsi varhain aamulla, sillä auringonsäde pilkotti pesäkolon oviaukosta suoraan sen kasvoille. Karhupoika yritti hieroa käpälillä silmiään, mutta unihiekka ei tuntunut katoavan silmäkulmista mihinkään.
Tanelia väsytti, sillä se oli alkanut edellisenä iltana tavallista myöhemmin nukkumaan. Taneli päätti kuitenkin nousta, sillä sen maha kurni kovaan ääneen nälän seurauksena.
Taneli asteli ulos pesästä. Pikkuhiljaa karhupojan silmät alkoivat tottua kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja uneliaisuus alkoi väistyä, sillä viileän raikas varvikossa kimmeltävä aamukaste tuntui virkistävältä Tanelin käpälien alla. Mahan jatkuva murina muistutti kuitenkin Tanelia nälästä.
"Hmm, aamupalaksi olisi ihana syödä tuoreita hilloja", Taneli mietti itsekseen ja lähti tallustamaan kohti metsän laidalla sijaitsevaa suota.
Marika Lämsä