Taneli-karhu oli uninen. Se oli nukkunut yönsä huonosti, sillä yöllä oli ollut niin valoisaa ja aurinkoista.
Taneli hieraisi käpälillään silmiään ja vilkaisi äitiään ja isäänsä, jotka nukkuivat vielä.
"Minun täytyy piristää itseäni huuhtelemalla päätä kylmässä vedessä", Taneli ajatteli puoli ääneen.
Karhupoika nousi pesästä, ja iloinen pikkulintujen viserrys siivitti sen matkaa kohti metsälampea.
Lammelle päästyään Taneli upotti päänsä suoraa veteen ja nosti päänsä nopeasti vedestä ylös.
Samalla vettä lensi joka puolelle kastellen Tanelin paksua turkkia.
Aurinko paahtoi lämpimästi, vaikka oli vielä varhainen aamu. Taneli työnsi päänsä vielä muutaman kerran veteen, minkä jälkeen olo tuntui suorastaan pirteältä.