Taneli kömpi ulos talvipesästä, jossa se oli viettänyt monta pitkää kuukautta.
Se huomasi heti, että metsä näytti aivan erilaiselta kuin syksyllä.
Monin paikoin oli vielä valkoisia lumilaikkuja, mutta melkein yhtä suuri osa metsästä oli jo sulanut.
Ennen kaikkea metsän tuoksu oli kuitenkin aivan erilainen kuin syksyllä.
Taneli nuuski märkää, auringon lämmittämää mätästä pitkään. Tuoksui siltä, että ehkä tässä vielä joskus kasvaa marjoja, se tuumi.
Samassa kaukaa kuului iloinen vingahdus. Niina-orava oli huomannut Tanelin, ja pian kaikki eläinkaverit juoksivat Tanelin luokse.