Taneli käänsi katseensa toisaalle ystävistään.
Karhupoika mietti, että viime keväänä metsä oli näyttänyt samalta kuin se näytti nyt.
Vuosi sitten Taneli oli ollut vielä pieni karhupentu, jonka kevät oli kulunut perustaitoja opetellen.
Silti Taneli muisti, että västäräkki oli visertänyt samalla tavalla koivun oksalla pesäänsä rakentaessa ja metsässä oli tuttu kevään tuoksu.
Niina, Kati ja Olli juttelivat keskenään. Niiden puheesta erottui usein sana talvi.
Taneli tiesi, että oli itse nukkunut koko talven isänsä ja äitinsä seurassa.
Vaikka Taneli olikin herännyt keskellä talvea ja nähnyt kavereitaan, se ei ollut viettänyt kauan aikaa pesän ulkopuolella.
Karhupojan mielessä risteili ajatuksia talvesta -- eihän Tanelilla ollut kokemusta talviunesta.