Aikansa tallusteltuaan Taneli, Niina ja Olli tulivat Tanelin kotipesälle.
Sen oviaukossa seisoi Tanelin äiti.
"Siinähän sinä olet", äitikarhu huikkasi.
"Nyt on kuules aika käydä talviunille."
"Miksi?" Taneli kysyi harmissaan.
"On jo kylmä, ja kaikki marjatkin ovat nyt lumen alla. Ei tämä ole karhun elämää. Sano kavereillesi hei, ja tule isän ja minun seuraksi tänne nukkumaan."
"Heippa sitten. Nähdään keväällä", Taneli sanoi Niinalle ja Ollille.
"Hei hei", he vastasivat.
Sitten Taneli kömpi äitinsä perässä kuusen alle, käpertyi kerälle ja vaipui uneen.
Niina ja Olli jäivät lumeen katsomaan toisiaan hämmentyneinä.