Kuva: Sanna Myllykangas
Äitikarhu oli tullut hakemaan Tanelia talviunille.
Karhupoika oli harmissaan, mutta se tiesi, että syksy oli jo pitkällä. Totta puhuen se oli kaikkien seikkailujen ja marjojen syömisen jälkeen hieman uninen.
”Kai se on sitten mentävä. Hauskaa talvea, kaverit”, Taneli sanoi muille eläimille, jotka vilkuttivat sille hyvästiksi.
Sitten karhupoika seurasi emoaan talvipesään, jossa isäkarhu jo veteli hirsiä.
Se ripusti mitalinsa roikkumaan pesän kattoon ja käpertyi vanhempiensa väliin.
Taneli mietti, että keväällä sitä odottaisivat uudet jännittävät asiat, mutta ennen kuin se ehti suunnitella seikkailujaan yhtään enempää, se oli jo unessa.
Veera Adolfsen