Itsensä etsimisen ja löytämisen tematiikka näkyy Tampereen Teatterikesässä elokuussa. Mihin kuulumme perheemme ja sukumme historiassa ja miten löydämme paikkamme ja miten toiset muokkaavat sitä?
- Itsensä löytäminen on ikuinen aihe taiteessa. Siitähän taiteessa on pitkälti kysymys, sanoo Teatterikesän taiteelliseen johtoryhmään kuuluva Kaarina Hazard.
Kesän ohjelmistoa hän kuvailee palvelevaksi ja monipuoliseksi. Festivaaliviikolla esityksiä on kaikkiaan 41, ja ohjelmiston teatteriryhmistä kahdeksan on kansainvälisiä.
Irlantilainen Belfast Boy on tositapahtumiin perustuva tarina tanssijasta, joka on päätynyt elämänsä ensimmäisen terapiaistuntoon. Islantilaisen DFM Companyn esittämä Petra on teos suvun tarinoista ja muistoista. Uppsalan kaupunginteatterin versiossa Tshehovin Vanja-enosta roolihahmot tarrautuvat yhä valheisiin, vaikka modernisoidussa teoksessa maatila on vaihtunut hotelliksi ja tee vodkaksi.
- Lyhyen ajan sisään voi nähdä monta kansainvälistä tuotantoa. Siinä suhteessa Teatterikesä on kauhean tehokas ja ekonominen, Hazard kehuu.
"Teokset kiusaamisesta eivät vain nuorisojuttuja"
Kotimaisista teatterintekijöistä ohjaaja Milja Sarkola vierailee Teatterikesässä kahdella esityksellä: Q-teatterin Jotain toista -teos kertoo seksuaalisesta halusta, Lilla Teaternin Kattona tähtitaivas kertoo 13-vuotiaan Jennan kasvutarinan.
Kajaanin kaupunginteatterin ja Vaara-kollektiivin Tänään koulun jälkeen on puolestaan näyttelijä Janne Kinnusen kokemuspohjainen esitys koulukiusaamisesta ja kiusaamisen hiljaisista hyväksyjistä.
Ohjelmistossa on myös nettikiusaamisesta kertova Meganin tarina. Hazard sanoo, etteivät kiusaamisesta kertovat teokset kosketa pelkästään nuoria.
- Olen itse 49-vuotias, eivätkä nämä ole minulle mitään koululaistarinoita tai nuorisojuttuja. Teokset kertovat nimenomaan ihmisten välisistä suhteista, mekanismeista ja vallasta.
Teatterikesä järjestetään 47. kerran 3.-9. elokuuta.