Joku voisi kuvitella Henna Pekkalan käsissä muotoutuvan isoäidin neliön olevan vain osa tekeillä olevaa peittoa. Se on kuitenkin paljon muutakin.
Käsityöharrastajat Henna Pekkala ja Saara Granlund ovat mukana Oulun seurakuntien Silimukka-ryhmässä, joka valmistaa käsitöitä hyväntekeväisyyteen. Tuotteet myydään joulun alla Torikadulla toimivassa Silimukka-myymälässä ja tuotto käytetään kehittyvien maiden väestön auttamiseen.
– Kun uutiset ovat täynnä sotaa ja muita kauheuksia, virkkaaminen ja neulominen tuovat rauhaa. Samalla voin osoittaa lähimmäisenrakkautta auttamalla muita, sanoo Pekkala.
– Tämä tuo hyvää mieltä itselle, käsityön saajalle ja kohdemaan ihmisille. Käsitöitä tekemällä autan esimerkiksi hiv-orvoiksi jääneitä lapsia Zimbabwessa, lisää Saara Granlund.
Neulominen on mobiilivapaata aikaa
Taitoliiton ja Taloustutkimuksen tänä syksynä toteuttaman kyselyn mukaan noin puolet suomalaisista tekee käsitöitä, nikkaroi tai rakentelee vähintään muutaman kerran kuukaudessa.
– Merkittävin syy käsityöharrastukseen on sen myönteinen vaikutus hyvinvointiin. Käsillä tekeminen rentouttaa ja palkitsee, sanoo Taitoliiton viestintäkoordinaattori Johanna Aydemir.
– Samalla se antaa omaa aikaa, irrottaa kiireestä ja mobiililaitteista sekä luo tilaa ajattelulle.
Henna Pekkala sanoo neulomisen ja virkkaamisen opettavan hänelle kärsivällisyyttä. Käsillä tekeminen auttaa sairaanhoitaja-diakonissaksi opiskelevaa keskittymään luennolla ja rauhoittaa illalla.
– Kun tulen kotiin, voin käsitöitä tehdessäni käydä läpi päivän tapahtumat eikä niitä tarvitse miettiä enää nukkumaan mennessä.
Saara Granlund kertoo nauttivansa erityisesti aikaansaamisen tunteesta.
– On aina ihanaa katsoa, kuinka kirjoneulekuvio alkaa muotoutua pitkän sukan varteen.
Kaksisataa sukkaa vuodessa, mutta yhä voi opetella uutta
Seitsemänvuotiaana neulomaan oppinut Saara Granlund on kutonut kuuden vuosikymmenen ajan. Viime aikoina puikoilta on tipahtanut 85–100 sukkaparia vuodessa. Niistä osa menee lapsille ja lastenlapsille, osa myyntiin. Henna Pekkala on tehnyt aikaisemmin nahkatöitä, neulomisen ja virkkaamisen hän aloitti tänä syksynä.
– Koulun käsityötunnit eivät kiinnostaneet, mutta nyt tämä on tarttunut kuin virus ja näyttää tästä vain yltyvän. Kirjoneuletta kohti mennään.
Käsityöharrastus on säilyttänyt suosionsa pandemiavuosina koetun nousun jälkeen. Johanna Aydemir uskoo näin jatkuvan. Viime aikoina kiinnostusta ovat herättäneet erityisesti käsitöiden kunnostaminen sekä perinnetekniikat ja aitojen materiaalien käyttö. Esimerkiksi pirtanauhatekniikka ja tuohen punonta tekevät uutta tulemistaan.
Myös vuosikymmeniä kutoneella Saara Granlundilla on vielä oppimista.
– Ystäväni värjää villalankoja luonnosta keräämillään kasveilla. Hän on luvannut opettaa minuakin.
Osoitteessa Torikatu 7, Oulu.
Avoinna ma–pe klo 10–18 ja la klo 10–15 (19.12.saakka)
Tuotto käytetään lyhentämättömänä Oulun seurakuntien lähetystyöhön. Esimerkiksi Tansaniassa ja Kambodžassa tuetaan naisten lukutaitoa ja vammaisten lasten koulutusta sekä autetaan sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
Lisätietoa Silimukasta
Lisää joululahjaideoita
Käsityön harrastaminen Suomessa 2024 -selvitys
