Talvisota päättyi 13. maaliskuuta 1940 – 86 vuotta sitten. Suomi säilytti itsenäisyytensä, mutta menetykset olivat raskaat.
Talvisodassa kaatui noin 27 000 suomalaista sotilasta, ja sodan seurauksena kuolleiksi tai kadonneiksi jäi yhteensä noin 31 000. Haavoittuneita oli 44 000, joista noin 10 000 jäi pysyvästi invalideiksi. Sotaleskiksi jäi noin 11 000 naista ja sotaorvoiksi noin 9 000 lasta.
Rauhan ehtona Suomi menetti Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan sekä osia Sallasta, Kuusamosta ja Petsamosta. Luovutetuille alueille jäi kolme kaupunkia: Käkisalmi, Sortavala ja Viipuri. Evakkoon joutui lähtemään noin 430 000 ihmistä. Nämä luvut kertovat, miten syvän jäljen sota jätti koko kansakuntaan.
Suurin osa sotaorvoista on nyt yli 86‑vuotiaita. Heille 13. maaliskuuta ei ole vain historiallinen merkkipäivä, vaan muistutus lapsuuden turvattomuudesta ja sodan pitkästä varjosta. Moni kantoi menetyksen vaikutuksia mukanaan koko elämänsä.
Nykyinen maailmantilanne herättää meissä sotaorvoissa erityistä levottomuutta. Sota Euroopassa ja Lähi-idässä, demokratioiden horjuminen ja kansainvälisen epäluottamuksen kasvu tuovat mieleen historian opetukset. On pysäyttävää nähdä, miten monet lapset joutuvat yhä sodan jalkoihin aikana, jolloin heidän pitäisi saada elää turvassa ja rakentaa tulevaisuuttaan.
Myös Suomessa heikoimmista huolehtiminen on vähentynyt. Yksinäisyys ja ulkopuolisuus lisääntyvät, ja nuoret kamppailevat löytääkseen oman paikkansa ja merkityksensä. Koventunut ilmapiiri haastaa ne arvot, joiden varassa Suomi aikoinaan puolusti itsenäisyyttään.
Talvisodan aikana yhteisöllisyys kantoi niin rintamalla kuin kotirintamallakin. "Talvisodan henki" ei ollut iskulause, vaan todellinen kokemus: heikoimpia autettiin, vastuuta kannettiin ja tulevaisuuteen uskottiin. Sodan jälkeenkin tämä henki eli vahvana. Vaikka rauhanehdot olivat raskaat, tärkein säilyi – Suomen itsenäisyys. Sodan kokeneet vanhemmat välittivät myös lapsilleen toivon ja luottamuksen, jotka auttoivat meitä sotaorpoja rakentamaan elämäämme eteenpäin.
Tämän päivän Suomessa tarvitaan jälleen samaa yhteisvastuuta ja ihmisarvon kunnioitusta. Talvisodan muistopäivä kutsuu katsomaan menneeseen, mutta ennen kaikkea se haastaa meitä huolehtimaan toisistamme nyt.
Kaija Sepponen
sotaorpo, KT, Oulainen