Olen syntynyt Viipurissa 1933, jossa perheemme tuolloin asui. talvisodan alkaessa 30.11.1939 asuimme Terijoen Tyrisevällä. Isä oli vuodesta 1935 alkaen Viipurin läänin Maanviljelysseuran puutarhaneuvojana Terijoella. Sodan syttyessä olimme äidin ja kolmevuotiaan siskoni kanssa kotona, isä oli evakuointitehtävissä Viipurissa. Aamuyöstä tultiin herättämään ja kerrottiin sodan syttyneen ja venäläisten hyökänneen. Pukeuduttiin kiireellä, mahdolliseen äkkilähtöön oli äiti varautunut, sillä muistan, että vaatteet oli nopeasti päällä. Tuolloin Terijoellakin oli talvinen sää. Lähtöä nopeutti venäläisten Kronstatin linnoitussaarelta ampuma tykistötuli. Lähtö oli niin kiireinen, että minun mukaani vaatimani katossa roikkunut kuttaperkkainen lennokki jäi katosta roikkumaan. toivottavasti joku "äidinpienibolseviikki" sai sen. Matkaan lähdimme potkukelkalla. Sisko istui istuimella, minä välillä kannaksilla ja välillä juosta reppasin vierellä. Maantie, joka Tyrisevän kohdalla on aivan Suomen-lahden rannalla, oli mustanaan väkeä. Oli valoisaa kuutamosta ja tykkitulesta johtuen. Osa kranaateista oli valojuovakranaatteja, joilla ryssä johti tulta. Onni oli, että tulituksen kohde oli rautatie joka on pari kilometriä sisämaahan päin. Säästyimme näin hengissä. Komea oli "ilotulitus". En ole sen koommin ilotulituksista piitannut. Potkurilla matkaa tehtiin noin pari tuntia, ehkä Vammelsuuhun saakka, josta on muistikuva kun minua nostetaan kuorma-auton lavalle. Uni taisi voittaa pakolaisen, sillä seuraava muistuma on Viipurin ratapihalta, jossa väkeä kuormattiin tavaravaunuihin. Vaunuissa oli laverit ja kamiina keskellä. Sieltä ylälaverilta meille löytyi paikat. Isä kävi meitä katsomassa, hän oli siellä järjestelytehtävissä. Junaan lotat jakoivat ruokaa, muistan suuren pärekorin, jossa heillä oli leipää, voita ja maitoa. Sitä "taivaanmannaa" kuten Veikko Lavi evakkotaivalta sattuvasti kuvaavassa laulussaan kertoo. Matkamme päämäärä oli Haukivuori jonne jäimme evakkojunasta. Haukivuorella asetuimme aluksi setämme luo. Joulun jälkeen muutimme samalla paikkakunnalla autiona olleeseen mökkiin, keväällä Mikkeliin, jossa sitten vierähtikin Kymmenisen vuotta.
Lukijalta