Destian Oulun kelikeskus välittää urakoitsijoille ajantasaista tietoa sääolosuhteiden vaikutuksesta liikenteeseen. Kaikkiaan Oulun kautta ohjataan kunnossapitoa 24 urakka-alueen 27 500 tiekilometrille. Teiden kunnossapidon merkitys korostuu Suomessa talviolosuhteissa. Vesi, lumi, jää ja jopa yllättäen satava alijäähtynyt vesi asettavat kunnossapidosta vastaaville omat haasteensa.
Tämän urakan hoitamista on viime vuosina helpottanut tekniikan kehittyminen. Niinpä esimerkiksi suurimalla urakoitsijalla Destialla on Suomessa kaksi kelikeskusta, Oulussa ja Helsingissä. Niiden tehtävänä on yksinkertaisesti helpottaa teiden talvikunnossapitoa ja lisätä siten tienkäyttäjien turvallisuutta.
Oulun kelikeskus vastaa yli puolen Suomen alueesta, kertoo Pasi Koivukangas. Vastuualueen raja kulkee suurin piirtein Kiteeltä Ilomatsin ja Kuopion kautta Jyväskylään ja siitä Kokkolaan.
Tiehallinnon määrittelemiä urakka-alueita siihen sisältyy 24. Destian omien urakoiden lisäksi Oulun kelikeskuksen palveluja käyttää tällä hetkellä NCC Roads Suomussalmen osalta sekä Finnavian lentoasemat että muutamat kaupungit.
Muut Destian ulkopuoliset urakoitsijat turvautuvat Suomen Kelitieto Oy:n vastaavaan palvelun lukuun ottamatta Koillistie Määttää Kuusamossa, joka on saanut erityisluvan hoitaa aluettaan ilman ulkopuolista kelikeskuspalvelua.
Kelikeskukset palvelevat teiden kunnossapitäjiä ja eivät siksi ole suoraan tekemissä tienkäyttäjien kanssa. Tiehallinnon tienkäyttäjien linjalta tulevat palautteet kuitenkin ohjautuvat niille ja ne välittävät ne edelleen eteenpäin urakoitsijoille toimenpiteitä varten, kertoo Koivukangas.
Nykyisen muotoiset kelikeskukset ovat toiminet vuodesta 2002 saakka, kun Destia ja Ilmatieteenlaitos yhdistivät osaamisensa.
Ympärivuorokautinen päivystys
Oulun kelikeskuksessa on miehitys 24 tuntia vuorokaudessa ja sillä on käytettävissään alan kehittyneimmät ennustemallit ja Tiehallinnon tiesäähavaintolaitteet, säätutkien näytöt ja tarvittaessa jopa satelliittikuvat. Lisäksi Ilmatieteen laitoksen meteorologit ovat yhteydessä kelikeskukseen kolme kertaa vuorokaudessa ja antavat oman näkemyksensä säätilan lähiaikojen kehittymisestä.
Kokonaisuus hoitotarpeesta syntyy, kun nämä tiedot yhdistetään keskuksen päivystäjän käytännön kokemukseen talvisäistä ja teiden talvihoidosta.
"Välitämme muun muassa joka ilta urakoitsijoille valmiusasteviestin, jonka perusteella he tietävät valmistautua seuraavan yön ja päivän kunnossapitotoimenpiteisiin", kertoo päivystäjä Matti Vikki. "Voimme myös lähettää tekstiviestin tarvittaessa vaikka kaikille urakoitsijoille yhdellä kertaa."
Kokonaisuus mahdollistaa hyvin liukkauden torjunnan ennakoinnin, joskaan lunta ei voi etukäteen lähteä auraamaan, naurahtaa Koivukangas.
Muuten kelikeskukseen kerääntynyt kokemus on osoittanut selvästi, että talvinen 0-raja on viime vuosina ryöminyt kohti Suomi-neidon vyötäröä. Tämä on johtanut muun muassa liukkauden torjunnassa tarpeellisen suolan käytön lisäämiseen.
"Vuonna 2007 jouduttiin käyttämään suolaa 20--30 prosenttia enemmän kuin vain vuotta aikaisemmin." Suolan käyttö lisääntyi ennen kaikkea nykyisen nolla-rajan, eli Raahen-Kuopion -linjalla, jolla lämpötilat ovat vuoron perään plussalla ja pakkasella.
Suolan käyttö onkin yksi tienkäyttäjiä voimakkaasti jakava tekijä. Muun muassa Kalevan juttutuvassa ihmeteltiin, miksi suolaa levitettiin Pohjantielle juuri ennen rajua pyryä. Koivukankaan perustelut teolle ovat selkeät: Sillä haluttiin estää lumen jäätyminen kiinni tien pintaan ja polanteiden syntyminen, joiden poistaminen olisi todella rankan työn takana.
Kelikeskus vastaanottaa usein tienkäyttäjiltä palautetta alemman verkon hoitamattomuudesta. Koivukangas kuitenkin huomauttaa, että yleensä tiet on hoidettu Tiehallinnon määräämien laatuvaatimusten mukaisesti.
"Tunne hoitamattomuudesta syntyy helposti, kun mennään paremman luokan tieltä suoraan alemman hoitoluokan tiestölle. Alemman luokan tiestöllä on vaatimukset ja toimenpideajat ihan eri tasolla kuin päätiestöllä."