Pääkirjoitus: Suomen side Ruot­siin vah­vem­pi ja ta­sa-ar­voi­sem­pi kuin yli 200 vuo­teen, on jo aika unohtaa komp­lek­sit

Suurpetokeskus: Tuore tar­kas­tus kertoo useista puut­teis­ta Kuu­sa­mon suur­pe­to­kes­kuk­ses­sa

Mainos: Juuret kas­va­vat tie­dos­ta. Tutustu Ka­le­vaan 1kk 1 €. Tilaa tästä.

“Tal­vi­jat­sit”, tokaisi läm­mit­te­li­jä Voi­ma­las­sa

Pääskyset liitelivät Prunnitorin yllä. Rauhalan patiolle rakennettu Elojazzin festivaalialue oli hienolla paikalla.

Prunnitorilla oli lauantai-iltana vilskettä.
Prunnitorilla oli lauantai-iltana vilskettä.
Kuva: Iida Vaara

Kirjoittajat ovat Kalevan yleisöarvioijia, jotka raportoivat yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.

Elojazz 3.8.2018 Prunnitori

Pääskyset liitelivät Prunnitorin yllä. Rauhalan patiolle rakennettu Elojazzin festivaalialue oli hienolla paikalla. Ilma oli viileä ja tunnelma odottava. Alueen opasteet toimivat hyvin. Iloinen ja ystävällinen henkilökunta jammaili musiikin tahtiin ja toivotti mukavaa iltaa. 

Illan aloitti OYJO eli Oulu Youth Jazz Orchestra, jonka energia tempaisi mukaansa. Orkesteri koostui nuorista lahjakkuuksista. Soittajien satunnainen ja onnistunut jazzsooloilu sai hymyn niin esiintyjien kuin yleisönkin kasvoille. Laulusuoritukset saivat aikaan kylmiä väreitä. Tutut hitit olivat taipuneet jazzin tahtiin. Taputuksilta eivät nuoret säästyneet. 

Alkoi seuraavan esiintyjän odotus. Väkeä virtasi sisään yhä enemmän. Aurinko pilkahteli pilvien lomasta, mutta pipot pysyivät yleisöllä päässä. Alueen fleece-viltit olivat myös kaikki käytössä. Rauhalaan ja Voimalaan pääsi sisälle lämmittelemään. Tarjolla oli lämmintä juotavaa ja syötävää. Illan aikana yhdeksi puheenaiheeksi nousi Voimala 1889:n pisuaari-WC, johon mahtui vain yksi kerrallaan. Tästä aiheutui jonoa jopa miesten huussiin. “Tämäkö on pisuuarin idea?” ihmettelivät miehet jonossa.

Severi Pyysalo & The Mokners vakuutti erikoisella tyylillään. Myöhemmin esiintyneiden Joey DeFrancesco trion ja Sami Saari & jazzpojat jälkeen totesimme, että vibrafonistiporukka jäi parhaiten mieleen. Katsetta oli vaikea saada irti hurjasti viuhuvista soittokapuloista ja esiintyjien eläytyvistä ilmeistä. Vibrafoni on omalaatuinen soitin, jollaista on harvoin päässyt kuulemaan.

Jazz on mukaansatempaavaa musiikkia kaikille. Se on toisaalta helppoa kuunneltavaa, mutta toisaalta vaikeaa. Jos esittäjä soittaa hyvin vaikean kohdan, hän saa yleisöltä aplodit kesken kappaleen. Soittajien ilmeistä voi arvata kuuluiko kohta esitykseen vai improvisoitiinko se. Mikäli ilme ei värähdä, ei voi varmasti tietää. 

Missä oli jazzin taika? DNA:n kojulla oli metelöivää ryynisäkkien heittoa. Meteli, lavan savuefektit ja isot valoshow eivät sopineet jazzfestivaaliin. Mustasta lavasta tuli synkkä vaikutelma. Intensiivisemmän ja elegantimman tunnelman luomiseksi lavan voisi toteuttaa minimalistisemmin. Pienempi, kodikkaampi ja kuvauksellisempi esiintymislava olisi yllättävä elementti kaikille kävijöille. Se toimisi hyvin istuskelevan ja rauhallisen jazzkansan keskuudessa.

Yleisöllekin voisi tarjota miellyttävämmän istuskelupaikan kuin selkänojattoman puupenkin. Lisäksi festivaalialueella olevat huterat pöytäryhmät huojuivat jazzin tahtiin. Esiintyjien lisäksi mukavuus ja helppous tällaisessa tapahtumassa houkuttelevat kansaa paikalle. Elojazzin tapahtumien pariin palaamme ensi vuonna uudestaan.