Risuparran seasta pukkaa harmaata karvaa. Kasvojen uurteista näkyvät eletyt vuodet. Likinäkökin kuulemma vaivaa.
Parin vuoden kuluttua viisikymppisiään viettävä Juha Hirvi nauraa, että urheilija vanhenee siinä missä muutkin. Orastava dementiakin taitaa painaa päälle, sillä Hirven pitää tarkistaa Pekingin kisapäivänsä joukkuekavereiltaan.
"Oliko se eka kisa 15. vai 16. päivä? Tai mitä väliä sillä on? Riittää, että valmentaja taluttaa minut lauteille ja sanoo, että alahan ampua", mies hekottelee.
Loppu sujuukin rutiinilla, sillä Hirvi on ampunut kilpaa reilusti yli puolet elämästään. Olympialaisiakin oli jo ennen Pekingiä takana viidet. Kotona lasikaapissa on komea rivi arvokisamitaleja, joista kirkkaimpana olympiahopea, kaksi MM-hopeaa ja kolme EM-kultaa.
Kultamitali Pekingistä kruunaisi komean uran.
"Mitään en voi luvata", Hirvi sanoo mutta laskee toki itsensä siihen parinkymmenen huippuampujan joukkoon, joka vie kullan mennessään.
Hirven päälaji pienoiskiväärin täysottelu ammutaan sunnuntaina. Makuukisa ammuttiin Suomen aikaa varhain perjantaiaamuna.
Ehtymätön
niksipussi
Juha Hirvi osaa nauraa itselleen, mutta oikeasti ammunnassa ikä ei ole naurun asia. Ikä tuo mukanaan kokemusta, jota on lajissa tarpeellinen hyve.
"Aina löytyy niksipussista jotakin", Hirvi sanoo.
Mies miettii, että ainoastaan hiekkamyrsky voisi olla jotakin sellaista, jota hän ei ole aikaisemmin kokenut. Epäilemättä niksipussista löytyy lääke siihenkin.
"Etukäteen pitää miettiä kaikki ne asiat, jotka voivat kisan aikana mennä pieleen. Niitä varten pitää olla suunnitelma ja sille varasuunnitelma", Hirvi sanoo ja laittaa tarjolle pari esimerkkiä.
"Pitää tietää, missä aurinko kulkee kisan aikana. Pitää osata reagoida, kun kisassa tuuli onkin ihan eri suunnasta kuin harjoituksissa. Pitää osata nostaa käsi pystyyn, jos aseen kanssa tulee jotakin hämminkiä..."
Hirvi tietää ja osaa - eikä hän pidä kynttiläänsä vakan alla. Konkarin neuvoista on päässyt osalliseksi koko Suomen ampumajoukkue.
"Kyllä me näistä puhumme. Joukkueessa on hyvä yhteen hiileen puhaltamisen henki", Hirvi sanoo.
"Sitä paitsi minä tykkään käydä kisakylän toimistolla höpöttelemässä kaikenlaista."
Pari vuotta
juhlan vuoksi
Pekingissä Juha Hirvi liittyy kuusissa eri olympialaisissa urheelleiden suomalaisten kerhoon. Jäseniä siinä on kotkalaisampujan lisäksi neljä muuta.
Neljän vuoden kuluttua Lontoossa Hirvellä olisi mahdollisuus ottaa olympiaennätys yksi omiin nimiinsä. Ura tuskin kestää sinne saakka.
"Taidan Lontoossa olla aidan toisella puolella."
"Pari vuotta vielä mennään, niin saan viettää taitelijajuhlaa 30-vuotisen uran kunniaksi", vuonna 1980 kilpailemisen aloittanut Hirvi sanoo.
Muutama vuosi lisää ei ole Hirvelle ongelma. Pulmallisempaa voi olla sopeutuminen urheilu-uran jälkeiseen elämään. Niin sanottua normaalia elämää Hirvi on maistellut viimeksi parikymppisenä nuorena miehenä.
"Olen saanut elää ihan urheilun ehdoilla. Se on tärkein syy, että olen pystynyt ampumaan näinkin pitkään. Tietysti jotakin tekemistä on silläkin, että ampuminen on yhä edelleen nautittavaa."
Ai niin. Se likinäkö. Haittaako se tähtäämistä?
"Vanhakin näkee, kun tähtää tarpeeksi pienestä reiästä. Aseessa tähtäysaukko on halkaisijaltaan 1,1 milliä", Hirvi kertoo partansa takaa.
Pienoiskiväärin makuuasennon alkukilpailu ammuttiin Suomen aikaa perjantaiaamuna kello 5.00 ja finaali 7.30. Kolmiottelu on sunnuntaina kello 5.00 ja 9.00 (finaali).