Vaikka olisi miten mamba, ei enää parhaallakaan tahdolla voi väittää, että vielä on kesää jäljellä. On aika talven, pakkasen - julman, kylmän, viluisen. Rumien peltivanteiden ja joukkoliikenteen. Moottoripyörämiehet ja harrasteautoilijat eivät kuitenkaan tästä lannistu, vaan punovat kostoa talliensa kätköissä odotellen uutta asvalttikesää. Räikät rääkkyvät ja rälläkät rallattavat, kun käynnissä on villi talviremppaaminen! Uusien projektien on valmistuttava kevään korville ja vanhat kultaiset klassikotkin kaipaavat pientä paikkaa tuonne, uutta tulppaa tänne.
Grassheadsin poppoo on tallillaan jouluisissa tunnelmissa, joskin pikkujoulut ovat vasta huomenissa.
"Ja kun Ami laittaa boolia, silloin ne juhlat vasta käynnistyvät", joku huikkaa tallin nurkasta asennuslekan hienoisen paukkeen säestämänä.
Puheloisen Harri, joka sattuu olemaan American car club Oulun varapuheenjohtaja, rullaa esiin Chevy Bel Airinsa alta naama mustankiiltävän noen, öljyn ja karstan viehkeän seoksen sävyisenä. (Tai sitten himmeä valaistus vain hämää) Vaikka leppoisalla kaverilla on hymy herkässä, jenkkiautoharrastajan karu arki vetää jo miehen naamaa vakavammaksi.
"Monet pitää syksyn puolella näistä täydellistä hermolomaa, kun on koko kesä ajeltu ja kierretty tapahtumia. Sitten joulun jälkeen alkaa taas olla voimia tulla raplailemaan tallille", Harri laskettelee, mihin Esko Mäenpää, tuo vanha velmu, loihe lausumaan
"Niinhän se menee, että syksyllä puretaan autosta kaikki tarpeettomat ja tarpeellisetkin osat ja tilataan uudet tilalle. Sitte potkitaan ja pyöritellään niitä siinä talven ajan kunnes rahapula iskee. No, uudet osat myydään ja keväällä laitetaan ne vanhat rojut takaisin paikalleen."
Osamyyjän kokemuksella Esko tietää kertoa, että kevät on kuuminta kauppa-aikaa varaosille, sillä silloin jokainen ränknää kuumeisesti autojaan näyttely- ja kisakuntoon. Jotkut ottavat kumijalan allensa Uskalikkojen cruisingina tunnettuun tapahtumaan jo maaliskuussa, mutta yleisimmin ajokausi alkaa vappuna. Monasti viimeisenä iltana ennen näyttelyä töitä tehdään valmistuvan auton ympärillä koko porukan voimin 16 tuntia päivässä. Ja yössä.
Nuoret, missä lienette?
Edellä mainittu osamyyjän kokemus pätee oikeastaan koko revohkaan, sillä 40 vuotta vanhojen autojen varaosavarastot ovat mitä ovat: Jotkin palaset pitää tilata ison jorpakon takaa, osa täytyy veistellä itse. Vaihtokauppa kannattaa, sanoi jo divarin Leevikin aikoinaan, ja kavereiden jeesaaminen osahankinnoissa on jo mukavaa puuhastelua sinänsä.
"Niin kuin tämä koko touhu enemmän tai vähemmän on, vallankin näin talvisaikaan, kun lähinnä kahvitellaan ja joristaan tallilla. Sosiaalista kanssakäymistä", tuumii Veli-Matti Hakala, lössin Harley-mies.
Miehet tuumivat yksissä tuumin, että harrastus on ainakin ACC Oulun puolella ukkoutunut. Tästä porukan naisimmeiset kimpaantuvat ja heittävät vihaisia mulkaisuja Eskoon päin, joka äkkiä tarkentaa
"Siis nuorta väkeä ei hirveästi näy, suurin osa porukasta on yli kolmikymppisiä. Monet nuorista harrastaa nykyään euro- ja japsiautoja."
Kenties tämä hapatus on videopelien turmiollista työtä. Grassheadsin sakki ei ainakaan sellaisia kotkotuksia pelaa. Mitä nyt eräs joukosta, joka haluaa henkilökohtaisen terveytensä takia pysyä nimettömänä, myöntää kulman takana hakanneensa Need for speediä ja Gran Turismoa sormenpäät verillä.
"Mutta toisaalta, onhan niitä nuoria jenkkiharrastajia enemmänkin Garage Cruisersissa ja O.S.H.A:ssa. Se on vähän niin kuin pyöräpuolella, kun bomberit ovat omissa porukoissaan, HD-miehet ja brittimotoristit omissaan", Puheloinen arvioi kerratessaan Oulun erinäisiä harrasteautosakkeja.
Autoharrastus on sangen viriiliä toimintaa Oulussakin, sillä, kun lasketaan edellä mainitut kerhot sekä mobilistit ja Oulun moottorikerho yhteen, harrastajia on lähemmäs kolmesataa, joskin joukossa on vanhoja euroautoja, pyöriä ja muuta mukavaa.
Pakkanen alkaa kiristyä ulkosalla, mutta sisällä tallissa on lämmintä ja tunnelma kuumenee entisestään jengin antautuessa kiihkeään debattiin autoverouudistuksen myönteisistä ja haittapuolista.
Aika velikultia.