Täl­lai­nen on ko­hu­do­ku­ment­ti Es­to­nias­ta – onko "mul­lis­ta­va löytö" lopulta niin mer­kit­tä­vä?

Dokumentin esittelemä havainnekuva laivan kyljessä olevasta halkeamasta.
Dokumentin esittelemä havainnekuva laivan kyljessä olevasta halkeamasta.
Kuva: Sanna Ignatius

Estonia – mullistava löytö

Dplay+


Kohun nostattanut Estonia – mullistava löytö on viisiosainen, aika järkälemäinen dokumenttisarja.

Ensimmäinen, johdanto-osa ei tuo aiheeseen mitään uutta, mutta on silti koko homman vahvinta antia. Se kertaa selviytyjien kertomuksilla, runsaalla kuvamateriaalilla ja paikalle apuun tulleiden Mariellan ja Europan miehistön keskusteluilla koko dramaattisen onnettomuuden.

Tällaista on nähty ennenkin, mutta se on aina silti todella vaikuttavaa. Onnettomuusyö herättää eloonjääneissä vahvoja tunteita, mutta niin myös katsojassa.

Täsmääkö onnettomuusraportin aikajana?

Jo ihan alussa kuitenkin selviää, mistä näkökulmasta dokumentti on tehty. Jo introssa ilmoitetaan, että tarkoituksena on selvittää, mitä oikeasti tapahtui. Onnettomuustutkintakeskuksen raportti saadaan näyttämään likipitäen petokselta.

Osa selvinneistä ja omaisyhdistys ovat olleetkin varsin kriittisiä. Joillekin selviytyjille on jäänyt tunne, että heitä ei kuunnella. Vain miehistön jäsenten lausunnot on otettu huomioon.

Joidenkin mielestä laiva kallistui paljon aiemmin kuin virallisissa raporteissa lukee. Selviytyneitä oli 137 ja heistä 34 allekirjoitti kirjelmän siitä, että heidän mielestä onnettomuusraportin aikajana ei täsmää.

Dokumenttisarjassa pääsevät ääneen myös useat onnettomuudesta selvinneet.
Dokumenttisarjassa pääsevät ääneen myös useat onnettomuudesta selvinneet.

Ihmiset pohtivat myös, että miksi alus ei jäänyt ilmataskujen vuoksi kellumaan, vaan upposi niin nopeasti. Muutamat silminnäkijät kertovat vedestä autokannen alla.

Sukellukset rikkoivat hautarauhaa

Huhuja on ollut jo 1990-luvulta lähtien, että styyrpuurin puolella olisi iso reikä ja että keulavisiiri ei olisi ainoa turman syy. Reikää yritettiin kuvata jo vuonna 2000, mutta se oli hankalaa, kun aluksen pinta oli kivien ja hiekan peittämä.

Nyt alus on kallistunut pehmeässä savessa niin, että näkyville on tullut uusia osia. Tämä kuvaus- ja sukellusryhmä sai kuvattua ison halkeaman kyljessä.

Estonian onnettomuuspaikka kuuluu hautarauhan piiriin. Dokumentintekijää syytetään hautarauhan rikkomisesta, josta voi Ruotsissa seurata enimmillään kahden vuoden vankeustuomio.

Tekijät ja tuotantoyhtiö perustelevat sukelluksia journalistisin perustein.

Se tuntuu rumalta, että dokumentintekijät syyttävät suomalaista merivartiostoa uhkailusta ja peittelystä, vaikka vartiosto ymmärrettävästi suoritti vain normaalia tehtäväänsä ilmoittaessaan, ettei alukselle saa sukeltaa.

Mutkat suoriksi kohti loppupäätelmiä

Halkeama esitellään sarjan viimeisessä jaksossa. Kysymyksiä herää: milloin ja mistä se on tullut? Ennen uppoamista vai sen jälkeen?

Hyvin heppoisesti dokumentissa käsitellään sitä, mitä kaikkea tuo halkeama voi tarkoittaa.

Siitä kysytään yhdeltä norjalaiselta asiantuntijalta. Hänen sanomistensa ja yhden silminnäkijän havainnon perusteella vedetään mutkan suoriksi loppupäätelmään, että se oli sitten sukellusvene.

Dokumentin on tehnyt Norjassa asuva ruotsalainen dokumentaristi ja kuvajournalisti Henrik Evertsson.
Dokumentin on tehnyt Norjassa asuva ruotsalainen dokumentaristi ja kuvajournalisti Henrik Evertsson.

Katsoja jää epäilemään, että onko otsikon lupaama mullistava löytö lopulta niin mullistava.

Tämä dokumentti oli nyt tehty tällaisesta näkökulmasta. Asia vaatii selvästi vielä käsittelyä. Ristiriitaisuuksia on olemassa. Onnettomuus ei selvästikään ole loppuun käsitelty ihmisten mielissä, ei varsinkaan uhrien ja omaisten.

Dokumentti haluaa tuoda vastuksia Estonian kohtaloon. Tarkoitushakuinen ote kuitenkin lisää hämmennystä.

Dokumentti on viisiosainen. Tämä arvio on tehty jaksojen 1, 3 ja 5 perusteella.