Sulo Korhonen, 81, viettää nyt eläkepäiviään yhdessä kahden entisen kyytipelinsä kanssa. Pihatallissa muistona työvuosista on yli 70-vuotias Ford ja 50:nnettä vuottaan hipova Mersu.
Korhonen tuli täysi-ikäiseksi sodan jaloissa. Ajokortin hän hankki vuonna 1943, ja taksin rattiin hän istui heti sodan käytyään. Eläkkeelle Sulo Korhonen jäi 90-luvun alussa. Ristijärveläiset ovat kulkeneet hänen kyydissään siis vaaran vuosista hyvinvointiin.
Sulo Korhosen ensimmäinen taksi oli vuoden 1938 mallia ja Ford sekin. Auto palveli nuorta taksimiestä nelisen vuotta. Korhonen kertoo, että vaikka "popedamallisessa" autossa oli onnettomat jarrut, se jätti tien päälle ainoastaan kerran.
"Lämmityslaitetta siinä ei ollut ollenkaan."
Jos autokannassa oli puutteita, myös ajokouluopetus oli sopeutettu poikkeusoloihin. Sulo Korhonen valmistautui inssiin vuonna 1943 pilkepönttöautolla.
"Yhden kerran sai lyseon ympäri Kajaanissa ajaa ja sitten oli toisen oppilaan vuoro astua rattiin", Korhonen muistelee.
Ensimmäinen taksi oli aluksi käytössä vain kesäisin, sillä talvella Sulo Korhonen teki muita töitä. Yhden talven hän ajoi puukuormia vieraan laskuun. Vasta 1950-luvun alussa Suomi ja pienellä viiveellä Kainuukin olivat vaurastuneet niin, että kyydittäviä riitti vuoden ympäri.
Musta A-mallin Ford ja sen vieressä lepäävä viininpunainen vuoden 1959 Mercedes Benz ovat suojassa varastorakennuksessa. Sulo Korhosen yli 40 vuotta kestäneen taksinkuljettajan uran alkuajan työautoista ovat sen sijaan enää muistot jäljellä.
"Ei sitä ollut sodan jälkeen paljon vaihtoehtoja. Olympiavuonna 1952 ostin Amerikasta tuodun Checkerin. Se oli pehmeäpeltinen auto, voi mahoton sentään", Sulo Korhonen muistelee.
Kokeneet taksimiehet opastivat Sulo Korhosta pitämään aina autossa mukana kirveen, lapion ja rautalankaa. Sama varustus löytyy edelleen Korhosen autosta. Rautalangalla oli käyttöä varsinkin Checkerin aikana. Sillä kiinnitettiin autosta irronneet osat takaisin ruosteiseen koriin.
Willys oli Sulo Korhosen seuraavan taksin valmistaja. Jos mahdollista, Ristijärvelle vuonna 1954 saatu auto oli entisiäkin huonompi.
"Sillä ei tehnyt mitään. Siinä oli pitkät olkatapit, jotka olivat pulsan sijasta jengoilla kiinni. Sehän tarkoitti sitä, että varsi hyppäsi pois paikoiltaan, vaikka niitä jenkoja oli jatkuvasti kiristelemässä. Varaosia oli vaikea saada, Haaparannasta sai joskus jotakin, ja pyörälevyt repivät renkaat rikki. Vetoakseli hajosi neljä kertaa. Minulla olikin varavetoakseli mukana ajossa."
Kun Urho Kekkonen oli valittu Suomen tasavallan presidentiksi, Sulo Korhonen osti Dodgen. Se kesti hyvin Kainuun maanteillä, muistelee taksimies.
"Vuonna 1961 vaihdoin sitten Mersuun. Sen jälkeen kaikki taksit ovat olleet Mersuja. Se oli silloin ainoita autoja, jotka kävivät dieselillä. Bensiini oli niin kallista, ja sitä meni autoissa sankko ja pamaus."
Suomalainen taksiliikenne on tänä vuonna juhlinut satavuotista taivalta. Sulo Korhonen sanoo, että savotat työllistivät taksimiehiä hänen uransa alkuvuosina. Monesti metsien miehillä oli kiire Kajaaniin viinakauppaan. Matka Ristijärven kirkonkylältä Kajaaniin kesti tuolloin tunnin. Savottapaikkaan matkaa saattoi tunteroinen lisää.
"Valvominen oli raskainta. Vanhempana jätin yöajoja suosiolla nuoremmille. Tuskin tässä muuten olisin."
Sulo Korhonen kokeilee, miten tallissa lepäävä Ford A-mallin moottori vielä pyörähtää käynnistyskammesta väännettäessä: hyvin liikkuvat autovanhukset osat. "Paremmat jarrut tässä on kuin ensimmäisessä taksissani."
Puolangalta 1960-luvulla ostettu A-mallin Ford on tuttu auto monelle ristijärviselle. Sulo Korhonen kyyditsi museoautolla kylän lapsia vappuisin.
Auton pystyssä tuulilasissa on verotarra vuodelta 1969. Viime vuosikymmenet auto on saanut levätä laakereillaan hyvinvoivassa Suomessa.