T.T. Purontaka ja Tähtitaivas tänään lauantaina Ylivieskan Ravintola Vieskassa ja 29.4. Haukiputaan
Samanttassa.
Tämä ei ole itkuvirsi. Tämä on esimerkki siitä, mitä voi tahdonvoimalla saavuttaa. Tämän jutun tarkoitus on kertoa, että vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi.
Iskelmälaulaja Tapani "T.T." Purontaka on käynyt kovan koulun. Hän on noussut konkreettisesti jaloilleen vakavan liikenneonnettomuuden jälkeen.
Toisinkin olisi voinut käydä, kun kohtalon sormi osoitti kokkolalaista laulajaa Kokkola-Kajaani-tiellä Kälviällä heinäkuun 19. päivänä 2003.
Kello oli viisi aamuyöllä. Takana oli keikka Keiteleellä. Kotimatkaa oli jäljellä 16 kilometriä. Mercedes Benz 609:ssä matkustivat enää vain kuljettaja ja laulusolisti.
Solisti nukkui. Pahaksi onneksi nukkui kuskikin. Tie kaartui loivasti vasemmalle. Keikkabussi rynnisti oikealle. Suoraan siltarumpuun.
Asuntoautoksi rakennetussa Mersussa ei ollut apukuljettajan paikalla turvavöitä. Väsynyt T.T. Purontaka veti hirsiä hätälaskuasennossa: pää polvien välissä. Se saattoi pelastaa hänen henkensä. Esimerkiksi tavaratilan materiaali lensi hänen päänsä yli pellolle.
Pahaa jälkeä tuli nytkin: vasen lonkkanivel meni halki kolmesta kohdasta, yläleukaluu ruhjoutui säpäleiksi, poskiluut ja kitalaki murtuivat, rintakehä murtui, etuhampaat lähtivät sen sileän tien ja koko muu hammaskalusto heilui suussa kuin maitohampaitaan luovuttavalla lapsella.
Purontaka säpsähti siihen, että luuli näkevänsä unta. Seuraavaksi hän olisi halunnutkin nähdä unta.
"Syljin suusta verta. Tajusin totuuden, kun sietämätön kipu iski joka puolelle."
Sen jälkeen muistikuvat ovat pätkittäisiä: vaikea hengittää, verta imetään jatkuvasti letkuilla, sairaalan seiniä, lääkäreitä.
Teho-osastovaiheen jälkeen peilistä katsoi mörkö.
"Lapseni itkivät, kun näkivät minut. En tuntenut itsekään itseäni."
Kuukauden sairaalareissun jälkeen Purontaka vietiin paareilla kotihoitoon. Työntäyteinen, nollilta alkanut kuntouttaminen kesti yhdeksän kuukautta. Vielä joskus tulevaisuudessa lonkkaan joudutaan vaihtamaan uusi keinonivel.
Kun monet muut artistit virittelevät kitaroitaan, Purontakan hammaskalustoa viriteltiin pitkään kuntoon. Lauluääni haluttiin samanlaiseksi kuin se oli ennen.
"Ässät suhisivat aluksi. Halusin silti keikoille heti kun pystyin. Kepin ja muovisen hammastekeleen kanssa olin lavalla vuoden päästä syksyllä ja yritin olla nauramatta."
Rento reggaemiesRiki Sorsa ilmoitti tällä viikolla sairastuneensa kurkkusyöpään. Muuttolinnun laulut ovat kuulemma lauletut. Vaikka T.T. Purontaka ei Sorsaa tunnekaan, hän lähetti miehelle sähköpostia.
"Toivoin voimia. Kerroin oman tarinani; kuinka vaikean kautta olen palannut lavoille. Tiedän, miltä tuntuu, kun laulut uhkaa olla lauletut. Työ, jota rakastaa, uhataan ottaa pois ilman, että voit mitään."
Purontaka sai paljon tukea muilta. Paljon myös muuttui: yksi ihminen.
Hän kiteyttää muuttuneensa vakavamieliseksi, vaikka hymy ja nauru irtoavat huoltoaseman nurkkapöydässä tuon tuosta.
"Ihmiset nostavat turhan pienistä asioista älämölön", Purontaka pohtii.
Onnettomuus antoi elämään syvyyttä. Monta kertaa, kun fyysinen toipuminen edistyi, niin henkinen puoli kärsi. Aikaa ajatella oli välillä liikaa.
Tapaus oli välitilinpäätös.
"Olin elänyt vilkkaasti, itsekeskeisesti. Olin aina pääpäsmäri. Mietin, miten olen elänyt ja miten haluan loppuelämäni elää. Kovapäinenkin opin saa, kuten laulussani sanotaan", mies sanoo.
Opetus meni perille, eikä se unohdu koskaan.
"Onnettomuus muistuttaa joka päivä itsestään. Elämästä pitää silti nauttia ja arvostaa muita ihmisiä."