Ilkka Mäkinen
Oulujoen kirkkoherra
Eräs mukavimmista kirkkoherran hommista on kirkkoon liittymislomakkeen hyväksyminen. Oulujoen kaltaisessa kaupunkiseurakunnassa näitä kirkon yhteyteen palaavia on viikoittain. Joskus henkilö tai kaksi, joskus jopa useampia. Kuluvana vuonna lokakuun loppuun mennessä tällaisen päätöksen oli tehnyt 124 Oulujoen seurakunnan alueella asuvaa. Se on aika iso joukko eli 0,6 % seurakunnan noin 20 000 jäsenestä.
Liittymisen yleisin syy on mahdollisuus osallistua toimituksiin eli kasteeseen, avioliiton vihkimiseen/siunaamiseen ja hautaan siunaamiseen. Kirkollisten juhlapyhien arvostus on toiseksi tärkein asia, minkä vuoksi palataan seurakunnan jäseneksi. Hiukan yli puolet liittyjistä kertoi kokevansa kirkon roolin tärkeäksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Nämä asiat ilmenevät Uskonto arjessa ja juhlassa -nimisessä kirkon nelivuotiskertomuksessa vuosille 2016-2019.
Samassa tutkimuksessa nousi esille yhteisöllisyyden merkitys. Halu kuulua kristittyjen yhteisöön oli 40 %:lle tutkituista henkilöistä ratkaiseva tai melko tärkeä syy palata takaisin kirkon jäseneksi.
Suomalainen luterilaisuus ei ole tunnetusti värikästä eikä voi sanoa, että yhteisöihimme olisi aina helppo tulla. Tunnustan, että olen aina silloin tällöin henkisesti rimpuillut sen kanssa, että jumalanpalvelukset ovat aika koruttomia. Sitä ne ovat välillä, vaikka kirkon elämän ytimessä on Raamatun sana sekä puhuttuna että musisoituna. Mutta jokin charmi suomalaisessa luterilaisuudessa vaan on. Uskon koruttomuus näyttää puhuttelevan monia. Samalla tämä usein ujo uskon tulkinta sanoittaa elämästä jotakin sellaista, että tämän yhteisön jäseneksi halutaan tulla.