Whistler Kun mikään muu ei enää auta, täytyy palata perusasioihin. Back to basics, sanoo Anssi Koivuranta, Pohjois-Amerikan mantereella kun ollaan.
"Menin pikkumäkeen Taivalvaaralle ja tein sen lisäksi tosi paljon kuivaharjoituksia. Tyhmään päähän asiat täytyy hakata", hän huokaa.
"Siinä voi kyllä käydä niinkin, että ajatus alkaa pyöriä liikaa pelkässä hypyssä."
Viime talven ilotulituksen jälkeen - seitsemän maailmancupin osakilpailuvoittoa ja kokonaiskilpailun kristallipallo - Kuusamon hymypoika on Vancouverin olympialaisissa haastajan roolissa. Syynä on se kirottu hyppy. Koko talvena Koivuranta ei ole loikannut yhtään leiskautusta, johon olisi ollut täysin tyytyväinen.
Henkimaailman hommaa.
"Syytä ei voi sanoa. Mäkihyppy on kiinni niin älyttömän pienistä asioista, ettei niitä aina näe edes videolta. Miksi yhtäkkiä lentää pitkälle, vaikka näyttää varikselta ja miksi toinen, hyvältä näyttävä hyppy ei lennä mihinkään."
"Treeneissä hyppään välillä ihan hyvin, mutta joku lukko tässä on. Aina kun lähden kotoa, hyppy jää sinne."
Onneksi takana kuitenkin on kuukauden tauko kisoista. Taivalvaaran lisäksi Koivuranta on hypännyt Lahdessa, paossa Koillismaan paukkupakkasia.
Hymypoika on kääntänyt paussin ja paineet positiiviseksi.
"Pöytä on putsattu. Nyt on yhtä epävarma ja odottava fiilis kuin uuteen kauteen lähtiessä."
"Moni sanoo, että isoissa kisoissa tulee paineita. Itse ajattelen, että se on vain jännitystä. Sen alla ei saa jäätyä, vaan pitää kääntää se positiiviseksi energiaksi. Keskittyä paremmin, ja saada itsestä enemmän irti."
Miehestä huokuu silti huolestuminen. Sitä se ei kuitenkaan ole, hän väittää.
"Urheilussa voi vain saada, mitään ei menetä. Ihan sama sitten, onko neljäs vai viidestoista. Mutta sen sanon, että tällä työmäärällä olen älyttömän pettynyt, jos tästä ei tule mitään."