Susanna Pöykiö-Reinikainen kiiruhtaa haastatteluun hiukan myöhässä.
– Kaverit juuri vitsailivat, että nyt pitää varautua siihen, että on joka paikasta noin vartin myöhässä, hän hymyilee.
Aikatauluihin yllättäviä muutoksia tuo perheeseen muutamia viikkoja sitten syntynyt poika.
– Vanhempi poikamme on 3,5-vuotias. Tässä sitä opetellaan uutta arkea isommalla poppoolla.
Elämä on muuttunut tyystin kymmenen vuoden takaisesta.
Tänä keväänä tulee kuluneeksi pyöreät lukemat siitä, kun Suomen parhaimpiin taitoluistelijoihin kuuluva Susanna Pöykiö lopetti kilpauransa.
– Olin jo ”vanha” 28-vuotias taitoluistelija, ja jo kuusi kautta taistellut vammojen ja selkäkipujen kanssa. Kaikki voitava tehtiin, ja lopetusta jouduin miettimään useana vuonna. Vuonna 2010 oli hyvä viimein lopettaa.
”Vaati kovaa työtä”
Vielä 2009 Pöykiö-Reinikainen luisteli kovista selkäkivuista huolimatta pronssille Helsingin EM-kisoissa. Sitä ennen meriitteihin kuuluivat muun muassa EM-hopea vuoden 2005 kisoista, kahdeksan SM-kultaa, neljä SM-pronssia ja juniorikisojen MM-pronssi vuodelta 2001.
– Kilpaurheilijana keskittyy koko ajan vain taitojen kehittämiseen ja aiempaa parempiin tuloksiin. Saavutuksiin on tietyllä tapaa oltava aina tyytymätön, jotta voisi kehittyä edelleen. Maailman huipulle pyrkiminen on tosi kovaa työtä.
Pöykiö-Reinikainen aloitti luistelun 3-vuotiaana. Tavoitteellista siitä tuli vuonna 1998, 16-vuotiaana.
– Nuorena nilkat ja polvet vaivasivat, ja monet treenit vedettiin itku silmässä. Monta vuoren huippua ja laaksoa tarvoin urallani, menestys ei tullut helpolla.
Kilpauralla harjoituksia oli kolmesti päivässä. Arki muuttui täysin, kun luistimet jäivät naulaan.
– Siinä meni hetki sopeutuessa... Onneksi olin päässyt opiskelemaan suomen kieltä Oulun yliopistoon ja pystyin heti syksyllä aloittamaan opintoni. En tipahtanut aivan tyhjän päälle.
Vuoden luistimet pysyivät naulassa, kunnes jäät kutsuivat valmentajan roolissa.
Pöykiö-Reinikainen valmensi Oulun Luistelukerhon junnuja ja taidokkaimpia kilpauraan tähtääviä vuoteen 2018 saakka.
– Kävin pitkän tien taitoluistelijana ja minulla on paljon annettavaa ja jaettavaa tuleville tekijöille. Esimerkiksi SM-tason huipulle tähtäävä Selma Välitalo oli opissani.
Valmennus loppui jää- ja työvuorojen yhteensovittamisen vaikeudesta.
– Tein sijaisuuksia opettajana yläkoulussa ja lukiossa, ja jäävuorot ovat aina haaste taitoluistelijoilla. Vuorot ovat päivisin jääkiekkoseurojen viedessä iltavuorot.
”Lapsia tulee kannustaa”
Viimeisimmän opettajan sijaisuuden ennen äitiyslomaa Pöykiö-Reinikainen teki Kastellin urheilulukion äidinkielen opettajana.
Ympyrä sulkeutuu, sillä hän valmistui sieltä aikoinaan itsekin ylioppilaaksi.
– Opettajana haluan kannustaa ja auttaa nuoria sitoutumaan urheiluharrastuksiin koulun ohella. Minua kannustettiin koulusta huipulle. Jos en olisi saanut koululta joustoa ja kannustusta, ei Oulussa olisi ollut taitoluistelijatähteä ja oululaisten seuraamaa esikuvaa.
Perheenäiti kannustaa myös lapsiaan urheilun pariin: esikoista on käytetty jo useasti tälle talvea luistelemassa.
– Toistaiseksi minulla ei ole hinkua jäälle, mutta haluan tarjota lapsille mahdollisuuksia eri lajien pariin. Esikoinen on todella energinen, joten varmasti hän löytää mieluisan lajinsa, Pöykiö-Reinikainen hymyilee.
Susanna Pöykiö-Reinikainen
– Syntynyt 22.2.1982 Oulussa.
– Perheessä kaksi poikaa ja aviomies.
– Lopetti uransa Oulun Luistelukerhossa 2010.
– Saavutukset EM-hopea 2005, EM-pronssi 2009, Pohjoismaiden mestari 2007 ja lisäksi lukuisia Suomen mestaruuksia.
