Susanna Sivosen töitä katsellessa ei uskoisi, että taiteilija on allerginen kissoille. Kissoja on kankaissa ja piirustuksissa, pääosissa ja yllättävissä yksityiskohdissa.
”Kissat eivät kumartele, ne ovat uppiniskaisia. Niiden asenne kiehtoo, ne eivät ole koulutettavissa kuten koirat. Voin seurata kissan elämää vaikka kuinka pitkään.”
Sivonen sanoo olevansa tavis, pohjoisen tyttö. Metropoleissa voi käydä näyttämässä osaamistaan, mutta Sivonen ei jäisi asumaan New Yorkiin tai Lontooseen, ei edes Helsinkiin.
”Arvostan ihmisissäkin sitä, että he ovat sitä mitä ovat”, hän sanoo.
Neljä lasta pitävät Sivosen kiinni elämän realiteeteissa.
”Se luo taiteen tekemiseenkin syvällisen näkökulman, glitterit ja glamourit eivät kiehdo.”
Haaparantalaislähtöinen tekstiilitaiteilija kävi toukokuussa näyttämässä osaamistaan Pulse London -messuilla, jossa hänen töitään oli esillä nousevien kykyjen Launch pad -osastolla.
Viime vuonna Sivonen edusti nuoria suomalaisia taiteilijoita New Yorkin Design Weekillä.
Taiteilija ammentaa inspiraatiota pohjoisesta luonnosta, mutta skandinaavisen pelkistetty tyyli on hänen töistään kaukana.
”Tyylini on runsasta ja värikästä, sitä ei voi lokeroida. Kerron tarinoita tavalla, joka ei noudata mitään sääntöjä.”
Sivosen kuoseja on nähty muun muassa Finlaysonin, Metsolan ja R-Collectionin mallistoissa.
Oppia itsensä johtamiseen
Lapin yliopistosta taiteen kandidaatiksi valmistuneelle Sivoselle yrittäjyys oli ilmeinen valinta jo varhain. Hänellä oli kova palo tehdä taidetta omilla ehdoillaan ja laajasti erilaisia projekteja. Alkuun hän työskenteli toiminimellä, mutta perusti viime syksynä osakeyhtiön.
”Olen paljon enemmän taiteilija kuin yrittäjä, mutta pyrin kehittämään itseäni entistä enemmän yrittäjäksi.”
Yrittäjäntaitoja syventääkseen hän suoritti yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon ja oppi, miten itseä johdetaan.
”Mutta miten se käytännössä onnistuu minun taiteellisilla aivoillani”, Sivonen sanoo nauraen.
”Rakastan taiteen tekemistä. Jos saisin itse päättää, niin piirtäisin, taiteilisin ja kertoisin tarinoita ihmisille.”
Elääkseen taiteilijan on kuitenkin käytettävä aikaa myös työnsä ja osaamisensa myymiseen.
”Toisaalta se, että olen yrittäjä, mahdollistaa taiteilijuuden.”
Taiteilija-yrittäjällä on verkostonsa, jossa kollegoilta voi kysyä käytännön vinkkejä vaikka messuille lähtiessä. Mutta varsinainen työ on yksinäistä puurtamista.
”Jokainen tekee omaa juttuaan, ja kilpailukin voi asettaa tietyt rajat yhteistyölle.”
Taiteilija ei mieti mikä myisi
Taiteilijan menestymistä voi mitata näkyvyydellä ja tunnettavuudella – tai sillä, kuinka paljon rahaa kassaan kilisee.
”Minua kiehtoo enemmän saada taiteellisia meriittejä. Tavoitteena on, että voisin joskus ansaita palkkaa. Vaatii kärsivällisyyttä, että jaksaa sitkutella kädestä suuhun”, Sivonen sanoo.
Taiteilijan filosofiaan kaupallisuus istuu huonosti. Työpöydän ääressä hän ei mieti, mikä myisi. Toisaalta Sivonen tekee myös lisenssimyyntiä, jonka kautta hän hakee yritystoiminnan kasvua.
Tyylinnäyttäjäksi tekstiilitaiteilija ei halua, mutta myöntää, että näkisi mieluusti kädenjälkensä Hermésin huiveissa.
Sivonen arvostaa korkealle kutsun Art16-näyttelyyn, joka pidettiin Lontoossa Pulse-messujen jälkeen toukokuussa. Hyväntekeväisyysnäyttelyn tuotto menee pakolaislasten hyväksi.
”Se on niin kaukana bisneksestä kuin mahdollista, mutta tuo sisältöä ja merkitystä omaan työhön.”
Hän osallistui näyttelyyn kolmella kissa-aiheisella teoksella.
”Vahvin punainen lanka taiteessani on, että haluan herättää katsojassa positiivisen fiiliksen. Keskityn pieniin oivalluksiin ja käytän paljon huumoria.”