Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvijoija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Makeanhimoisen Taiteiden Yö alkoi mielekkäästi karkkitehturoimalla arkkitehtuuritoimisto Kanttia 2:sen tiloissa. Paikalle saavuttaessa livemusiikki raikasi ja tasot notkuivat makeista taideteoksista. Vanhemmat seurasivat vierestä, kun lapset askartelivat pöydän ääressä. Löysin vapaan paikan, istuin alas ja heitin aivot narikkaan. Joka toinen laku suuhun ja joka toinen laku osaksi taideteosta.
Tunnelma paikanpäällä oli rento ja hyvä fiilis vain huokui ihmisten kasvoilta. Tekemistä riitti lapsille ja lapsenmielisille! Mahtava idea ja toteutus. Kyllä starttasi Taiteiden Yö juuri oikealla tavalla.
Kello viiden aikoihin taiteilijat taisivat vielä olla kömpimässä koloistaan, sillä ainakin Ainolanpuiston läpi kävellessäni ei Taiteiden Yö näkynyt muuta kuin hieman poikkeavana ihmismääränä viheriöillä. Ainakaan äkkiseltään vilkaistuna.
Siispä suorinta reittiä Tubaan! Paikka oli tupaten täynnä, ja ohjelmaa riitti koko illaksi. Siinä olisi voinut istua yömyöhään saakka. Syötävää, juotavaa ja improvisaatioteatteria. Mitä muuta Taiteiden Yöltä voi pyytää? Toisaalta, siinä missä Kanttia 2 oli rentouttava, oli Tuba täysi vastakohta. Täynnä hulinaa ja hälinää.
Matka etenee lähemmäs keskustaa, puistokahvila Makian edustalle, jossa esitetään sneak peak suositusta Hirvenmetsästysbaletti-teoksesta. Samaan aikaan Rotuaarilta raikaa korttelihaipakan menot. Nyt aletaan olla asian ytimessä!
Suunnistan Pakkahuoneenkatua torille päin. Torin läheisyyten avatun EverWhatGalleryn edustalta löytyi mukaansatempaavaa musiikkia, tanssia ja runonlausuntaa.
Illan hämärtyessä porukkaa alkoi siirtyä torille ihastelemaan Korttelihaipakan mahtipontista ilotulitusta. Puistot ja terassit alkavat täyttyä. Viimeistään nyt kaikki ovat kömpineet ulos koloistaan. Esitykset ehkä loppuivat, mutta Taiteiden Yö taisi olla vasta aluillaan.