Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Oulun Taiteiden Yö 16.8.2018 (Irkkujamit Petrellin Saluunassa)
Tyyni elokuinen ilta näyttäytyi Petrellin Saluunassa rauhallisena. Vain muutamat asiakkaat viettivät aikaa sisätiloissa, loput seurasivat torin elämää ulkona, jonne suuntasin itsekin. Hetken päästä vilkaisu sisätiloihin todisti tilanteen muuttuneen täysin. Ihmisiä virtasi tasaiseen tahtiin sisälle ja tilassa vallitsi odottava puheensorina. Irkkujamit olivat alkamassa ja muusikot asettuivat vaivihkaa paikoilleen.
Pian puheensorina hiljentyi ja musisointi vangitsi asiakkaiden huomion. Tämä ei kuitenkaan estänyt tunnelmaa olemasta leppoisa, sillä ihmiset etsiytyivät haluamaansa paikkaan ilman pönöttämistä. Joukossa näkyi rytmissä tamppaavia jalkoja, keskittyneitä katseita ja hymyjä. Jotkut tapailivat käsillään säkkipillin soittamista. Kukaan ei kuitenkaan vielä uskaltautunut tanssimaan musiikin mukana.
Musiikki soljui soittimista kuin virtaava vesi, eikä tuntunut vaativan minkäänlaista ponnistelua. Muusikot olivat pukeutuneet rennosti ja näyttivät viettävän mitä tahansa iltaa pienten musisointiharjoitusten parissa. Välillä joku muusikoista piti taukoa kesken soiton ja tuli uudelleen mukaan myöhemmässä kohdassa. Välillä vaihdettiin soittimia. Vapaus antaa niin soittajille kuin kuuntelijoillekin tilaa tehdä, olla ja eläytyä. Jamittelujen välissä muusikot saivat ansaitsemansa aplodit.
Petrellin hämyinen valo vahvisti tunnelmaa oikeasta irlantilaisesta pubista. Ikkunasta pilkistävä tori piti kuitenkin jalat maassa hienovaraisella muistutuksellaan siitä, että olemme Oulussa emmekä Irlannissa. Joka tapauksessa meininki oli miellyttävää ja onnistui ainakin minulla herättämään mielikuvia vehreillä nummilla kulkemisesta. Illan päätteeksi kaivoin kotona esiin Irlannin matkalta aikoinaan ostamani tinapillin ja hypistelin sitä innoissani.