Kolumni
Tilaajille

Taiteestakin tuli politiikkaa ja prosenttikiintiöiden mittaamista

Kirjoittaja Tero Vainio on Kalevan kolumnisti sekä elokuva- ja kirjallisuuskriitikko.
Kirjoittaja Tero Vainio on Kalevan kolumnisti sekä elokuva- ja kirjallisuuskriitikko.

"Pahempaa ja vaarallisempaa kuin politiikan muuttuminen viihteeksi on kulttuurin muuttuminen politiikaksi", twiittasi räväkkä yhdysvaltalainen kulttuurikriitikko Anna Khachiyan hiljattain.

Kyseinen lausuma nousi hakematta mieleen lukiessani uutista uusista parhaan elokuvan Oscarin kriteereistä.

Päästäkseen himoitun kultapystin kruunaamaksi elokuvan tulee noudattaa prosenttikohtaisia vaatimuksia erilaisten vähemmistöjen edustavuudesta niin kameran edessä kuin takana. Vaikka kaikkien kohtien ei kuulemma tarvitse täyttyä, sitä paremmat mahdollisuudet elokuvalla lienee, mitä paremmin se kriteereitä noudattaa.

On siis toteltava täysin teoksen taiteellisesta sisällöstä riippumattomia, ulkoapäin annettuja vaatimuksia. Jos ei varsinaista sensuuria, niin luovaan vapauteen puuttumista joka tapauksessa.

Ja vaikka ei itse Oscareista välittäisikään, on muistettava, että palkinto on yhä tekijöille myynninedistämisvaltti.

Kansainvälisiä trendejä seuraten myös Suomen laajin elokuvafestivaali, Helsingin Rakkautta & Anarkiaa ilmoitti saavuttaneensa tasa-arvotavoitteen, jossa 51 prosenttia elokuvista on naisen tai muunsukupuolisen henkilön ohjaamia.

Tässähän ei tietenkään sinänsä ole mitään huonoa tai väärää, ja jokainen festivaali valitsee itselleen kiintoisimmat ja sopivimmat teokset. Mutta asian kailottaminen tiedotteessa ikään kuin itseisarvona vähän ihmetyttää. On hyvä että monenlaiset äänet pääsevät kuuluviin, mutta heiluttaako taiteessa jo osin häntä koiraa, kun prosenttikiintiöiden mittaamisesta on tullut pääasia.

Myös periaatteellisella tasolla on masentavaa, miten ylipolitisoitunut aikamme pyrkii manageroimaan asenteita ja arvoja pakkosyötön omaisella toiminnalla. Ja tietenkin kaikkea hyvää tarkoittaen.

Skotlannissa esimerkiksi puuhataan vihapuhelakia, jonka määrittely on niin laaja-alainen, että se periaatteessa voisi tehdä fiktiostakin kiellettyä. Sananvapausjärjestö PEN ja monet taiteen alan ihmiset ovatkin esittäneet huolensa lain nykymuodosta.

Ja osataanhan sitä Suomessakin. Ennen joutui poliisitutkintaan jumalanpilkasta, nyt Raamatun siteeraamisesta.