Huorittelua kuulee päivittäin, mutta pahin on ollut ehkä se, että se on sun syy, että sut on petetty ja jätetty.”
Näin kertoi oululaistaustainen Sara Sieppi viime viikolla Vappu ja Marja Live -ohjelmassa viesteistä, joita hän saa sosiaalisessa mediassa.
Ei tarvitse kauan lukea uutisten kommenttiosioita, keskustelupalstoja tai Facebookissa käytävää keskustelua, kun oma psyyke alkaa horjua ja usko ihmisyyteen hiipua.
Naamatusten harvoin jos koskaan kuulee sellaista kielenkäyttöä. On helpompi sivaltaa kirjoittamalla. Ja samalla harkiten kirjoitettu ilkeä teksti voi viiltää syvemmältä kuin mikään ohimennen sanottu heitto.
Moni ilkeän tekstin kirjoittanut puolustelee tekoaan sanan- ja mielipiteenvapaudella. Kovin usein unohtuu kuitenkin se, että molempiin vapauksiin liittyy vahvasti myös vastuu. Esimerkiksi syrjivät, ihmisarvoa tai yksityisyyden suojaa loukkaavat ilmaisut eivät kuulu sananvapauden piiriin.
Käräjäoikeus on jakanut lukuisia tuomioita kunnianloukkauksesta tai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, kun somessa on ylitetty hyvän maun rajat.
Loppua ei näy, vaikka some ei ole enää mikään uusi ilmiö. Olisi pitänyt jo oppia.
V oidaanko taas kuunnella sitä Taikuria? nelivuotias kysyy lähes jokaisella automatkalla.
Kyseessä on oululaisen Liikkuvan laulurepun laulu suuresta taikurista, taikuuden mestarista, joka sellaisten perustemppujen kuten tulennielennän ja ihmisten kahtia sahaamisen lisäksi haluaisi oppia vielä suurempia temppuja.
”Mutta vielä haluaisin oppia suurempia temppuja, jotka ovat tosi vaikeita. Saisin ihmiset rauhassa elämään ja toisiaan ymmärtämään. Voisin sodat taikoa loppumaan, eikä kenenkään tarvis jättää kotiaan.”
Siinä on meille kaikille vähän sulateltavaa.