Teekupit höyryävät kahvilan syrjäisessä nurkkapöydässä minun ja vastapäätä istuvan eläväsilmäisen nuorukaisen välissä. Silmät pälyilevät ympärille, onko ympärillä liian uteliaita kuuntelijoita. Hän kävisi kenestä tahansa vastaan tulevasta, löysästi pukeutuvasta nuoresta. Pöydässä leijuu vaivautunut hiljaisuus ja edessäni oleva nuori tapailee sanoja. "Pistä mun nimeksi sinne tekstiin vaikka Nimetön". Hän harrastaa graffiteja.
Miten sinua nimitettäisiin? Wraitteriksi?
"Wraitteri on hyvä. Tai paintteriki käy ihan hyvin"
Miten aloitit harrastuksesi?
"Niin, no... Joskus ala-asteella jo, kun aloin tajuamaan itseilmaisun vapautta. Kirjoittaminen tuntu omalta tavalta ilmaista itseä. Ostarin seinään kirjoiteltiin ekoja juttuja."
Kirjoittelitte? Sinulla siis oli kavereita samassa puuhassa jo silloin.
"Joo, kaverit oli samanhenkisiä silloinki. Yläasteella homma jatkui, mutta jossain vaiheessa sitten tuli pikku paussi. Nyt on taas ollut intoa enemmän."
Jos saa kysyä, minkä ikäinen nyt olet?
"...22."
Kaivan repustani keskiviikon Kalevan ja annan Nimettömän lukea poliisin kommentteja ilkivallasta ja töhrimisestä. Kymmenien tuhansien puhdistuskulut eivät tunnu Nimetöntä pahemmin hätkäyttävän.
"Ihan hyvä juttu. Sanojen määritelmät oli ihan kunnossa."
Hyvä, jos kelpasi. Niitä oli hankala tehdä, kun monet alan harrastajistakin määrittelee graffitin eri tavoin keskenään. Toisille tärkeintä on se, että lakia rikotaan. Kapinoidaan yhteiskuntaa vastaan. Mitä mieltä sinä olet vaikkapa liikennemerkkeihin maalaamisesta?
"Mun mielestä se on niin, että... Mää kyllä aattelen sitä, ku teen näitä. En kirjota esimerkiks risteysalueen merkkeihin, tai muualle, missä olis vaaraa, että tulee kolareita."
Mutta muuten merkit on sinulle hyväksyttäviä kohteita.
"Yleensä mää kirjotan merkkien taustapuolelle, missä ne ei haittaa."
Kuinka usein käyt maalaamassa?
"Jaksoittain. Ku tulee innostuttua, sitä on vaikea lopetta, mutta ku tulee paussi, se voi jäädä pitkäksiki aikaa. Ois kyllä hyvä, että löytäis tasapainon siihen, että pysyis rytmissä."
Onko taiteellinen puoli sitten sinulle tärkeämpi kuin lain rikkominen?
"Noo, vaikea vastata... Eihä lain rikkomisesta kukaan hyödy yhtään mitään. Taiteellinen puoli taas. No, itseilmaisu täsä on tärkeintä. Mää oon huomannu, että on tärkeetä voida ilmaista itteensä muutenki ku puhumalla. En oo nyt varma haluanko tätä lehteen."
Miksi harrastat maalaamista, mikä sinua motivoi?
"Miksi mää maalaan, se on sellanen sisäinen palo. Samalla, ku aattelen jotain ja maalaan sen, siitä tulee paljon kokonaisvaltasempi tunne, ku jos vain aattelisin sitä. Tai jos vain kattosin jotain. Mää piirrän aika paljon paperilleki."
Miksi sitten maalaat julkisille paikoille, toisten omistamiin rakennuksiin?
"Ei se oo sama, kun maalaa vain itelle. Mää haluan tuoda siihen kanssavaikuttamista toisten ihmisten kanssa. En haluais, että ihmiset ajattelis niin, että joku omistaa jotakin, vaan että nää kaupungin jutut on jotain, mitä kaikki omistaa. Ja käsittäsin, että se on tietyllä tavalla hätähuuto siitä pahasta olosta, mikä vallitsee yhteiskunnassa nykyään."
Minkälainen paha olo?
"Se tulee esille, kun katsoo vaikka millasia mainoksia tuolla kaduilla on. Rakennuksia ja autoja. Ne mainokset kuvastaa just hyvin sitä ahdistusta, mitä nykysenlainen elämä synnyttää. Pitäis keskittyä tuomaan maailmaa tasa-arvoiseksi, eikä vaan siihen että ite saa hyvän olon... Ja graffiteja paheksutaan, mutta mainoksia ei. Kysyykö silti kukaan meiltä lupaa laittaa niitä seinälle?"
Mitä sitä nykymeininkiä vastaan voisi sinun mielestä tehdä?
"Mää näkisin taiteet hyvänä keinona siihen yleensäki. Taiteesta ja maalaamisen kautta mää oon oppinu siihen, että tuntematonta ihmistä voi arvostaa ihan sen perusteella, mitä se on tehnyt. Esimerkiksi ku katsoo jotain hyvin tehtyä tagia, se saa mut hyvälle mielelle. Musta tuntuu, että graffitin ja hiphopin kautta muutenki oon päässy tasapainoseksi ihmiseksi.
Tai, ainaki tasapainosemmaksi, ku joskus oon ollu."
Selvä. Onko sinulla vielä jotain tärkeää sanottavaa aiheesta?
"Ku ihminen näkee jonkin tagin tuolla, ja suuttuu siitä, se vois miettiä, että miks se reagoi sillä tavalla. On ihmisiä, jotka ei kävele koskaan, on kuuroja. Ja on sokeita. Ku muistaa sen, niin monia asioita voi kattoa vähä eri tavalla."
Puristamme kättä ja poistumme kohti ulko-ovea. Pari tyttöä moikkaa pöydästä Nimettömälle, mutta hän ei ole tuntevinaankaan. "Oli ihan hyvät kysymykset sulla, ei tarvinnu ruveta päsmäämään", Nimetön huikkaa hymyssä suin lähtiessään kävelemään poispäin. Pian hän on jo kadonnut Rotuaarin ihmisvilinään.
Ok, ota ihan rauhassa. En kai mää kuulosta miltään kuulustelijalta nyt?
"Ei, et. Oota, mää otan vähä muistiinpanoja esille. Mun on vaan monesti vähä vaikee keskittyä. Oota vähä."
Nimetön kaivaa laukustaan yhden ruutupaperillisen miellekarttaa, jossa näyttää olevan monimutkaisia syitä ja seurauksia graffitin vaikuttimista ja vaikutuksista ympäristöön. Hän vaikuttaa heti levollisemmalta.
Olen hieman epäileväinen Nimettömän ilmoittaman iän suhteen - hän ei tunnu aivan itseni ikäiseltä. Mutta laittomuuksia harrastava ei halunne antaa viranomaisille liikaa vinkkejä henkilöllisyydestään.
Tuo kuulostaa siltä, että haluaisit taitojesi pysyvän vireessä.
Niin. Eihän ne siellä liikenneturvallisuutta tieten huononna...