Hiki virtasi, kun Jari Kiviniitty, Jonne Nauha, Jarkko Pirttiaho, Petteri Riihijärvi ja kanadalaisvahvistus Mac Robinson näyttivät taitojaan rytmikkään musiikin tahdissa. Raahen lukion Taiteiden yössä breakdance-tanssijoiden vauhdikasta esitystä seurasi sankka yleisö, ja pojat keräsivät raikuvat aplodit.
Varsinaista tanssiryhmää pojilla ei ole, mutta kaikki ovat harrastaneet breakdancea jo vuosia. Pojat tarjoutuivat itse esiintymään Taiteiden yöhön.
"Breikkauksen suosio on alkanut pikku hiljaa nousta. Pitää näyttää taitojaan. Breikkaus ei todellisuudessa ole ainoastaan voimaliike, vaan se on myös tanssi", kertoo Jari Kiviniitty, joka on harrastanut breakdancea jo viisi vuotta.
"Breikkaus liittyy hip hopiin, ja hip hopissa on kyse taitojen mittelystä. Se on vapaata, voi tehdä mitä haluaa."
Viiko sitten perjantai-iltana Raahen lukiossa järjestetty Taiteiden yö keräsi talon täyteen väkeä. Kolmatta kertaa järjestettyyn tapahtumaan oli kutsuttu ensimmäistä kertaa vanhemmatkin mukaan.
Ohjelmasta vastasivat lukiolaisnuoret itse. Toki taideaineiden opettajat olivat myös järjestelyissä mukana. Tarjolla oli kuvataidetta, musiikkia, teatteria. Neljätuntinen taiderupeama aloitettiin musiikkiesityksillä koulun salissa.
Maailmanvalloitus alkoi
Ainutlaatuinen iskelmäyhtye Jutto-Pekka & the Boys aloitti maailmanvalloituksen kotipaikkakunnaltaan Raahesta. Kahden miehen show veti yleisöä kuin hunaja mehiläisiä. Juho-Pekka Jortama ja Olli Helander esittivät itse säveltämiään ja sanoittamiaan kappaleita, jotka sopivat vanhemmankin yleisön makuun.
"Minä oon ollu iskelmän ystävä aina ja mun mielestä nuoret ei tee tarpeeksi musiikkia vähän vanhemmalle polvelle", selittää Olli.
"Jutto oli sopivan karismaattinen keulahahmo tähän bändiin ja mä oon tällainen Veksi Salmi -tyyppinen biisinikkari."
Yhtyeen suurin idoli on aina ollut Jussi & the Boys, josta bändin nimikin juontaa juurensa. Iskelmä ei toki ole ainoa musiikkityyli, joka yhtyeeltä sujuu, vaan samba, country, valssi ja myös rock'n roll menevät siinä sivussa.
"Parasta keikalla on fiilis", kertoo Jutto, joka on laulanut jo kolmivuotiaasta saakka.
"Aluksi se oli vähän huononkuulosta laulamista, mutta se rupesi paraneen pikkuhiljaa."
Kivisellä tiellä
Pääasiassa lukion ykkösluokkalaisista koostuvan ryhmän Kotikatu-tyylinen näytelmä Kivitiellä kertoo kahden perheen elämästä. Se koottiin ryhmän tekemistä improvisaatiopätkistä, jotka yhdistettiin näytelmäksi. Omatekoiseen käsikirjoitukseen on otettu mukaan muutamia kotiseutua koskettelevia aiheita, kuten Raahen Rautaruukin irtisanomisia.
"Meitä kaikkia pelotti hirveästi, miten yleisö ottaa esityksemme", tunnustaa Elina Henriksson. "Ja nyt esityksen jälkeen, kun muistaa, että yleisö oli mukana ja reagoi hauskoihin kohtiin, tuli hyvä mieli."
"Yhteishenki ryhmällä on loistava, ja tätä voisi jatkaa edelleenkin", kertoo Päivi Asunmaa.
Raahen lukion toisen teatterikerhon, teatteri Mielialan, hillittömän hauska näytelmä Pakopaikka esitettiin illan mittaan kolme kertaa intiiminä huoneteatterina toimivassa äidinkielenluokassa.
Katsoja pääsi kurkistamaan kaikkein yksityisimpään: vessassa oltiin paossa pahaa maailmaa, mutta siellä saattoikin joutua vielä pahempaan pulaan. Teksti on ryhmän omaa käsialaa, improvisaatiomenetelmällä tehty. "Kyllä ne tytöt pisti ittensä tosissaan peliin", ihasteli yksi opettajista näytelmän nähtyään.
"Näytteleminen on rentouttavaa, kun saa olla joku muu. Se on terapeuttinen kokemus, kun saa purkaa tunteitaan", Petra Tikkanen kertoo.
"On hyvä voittaa se esiintymisen pelko, mikä jokaisella ihmisellä on. Vaikka sinulle nauretaan, aivan sama, sinä kuitenkin menit lavalle ja voitit pelkosi", Eeva-Maija Kippola jatkaa.
Hauskaa tytöillä ainakin on yhdessä. He sanovat, että eivät ole ennestään olleet ystäviä, vaan teatteri on heidät yhdistänyt. Eri piireistä tuleminen on eduksi näytelmille ja avartaa näyttelijöidenkin maailmankuvaa, koska monia keskusteluja ja kinasteluja on käyty, ennen kuin esitys on valmiiksi saatettu.
Esityksen jälkeiset tuntemukset olivat väsyneitä, mutta huojentuneita.
"Näytteleminen ottaa tosi paljon voimille henkisesti ja fyysisesti. Mutta jälkeenpäin tulee aina tunne, että on voittanut jotain", kertoo Meiju Hiitola.
Pitkin iltaa koulun käytävillä samoili mies menneiltä ajoilta. Nummisuutarin Esko (Petteri Mikkola) säikytteli yleisöä naimapuheillaan. Lauantaina olisi Esko aikeissa astua aviosäätyyn vaan mitenkäs siinä kävikään?
Ja kuka kehtaa vielä väittää, etteivät nykyajan nuoret osaa? Taiteiden yö oli taas kerran hieno kokemus niin ohjelman tuottajille kuin yleisölle. "Olisipa meidänkin koulussamme tällaisia tilaisuuksia", huokaa tapahtumaan salaa livahtanut vierailija.
Kirjoittajat ovat Raahen lukion ensimmäisen luokan opiskelijoita.