Se ei ollut mieltä ylentävä näky. Kun Sandra Eriksson pinnisteli epäonnistuneen MM-kisajuoksunsa viimeisiä metrejä, vaihtui tulostaululla numero yhdeksän kympiksi. 10 ei ollut numero, jonka estejuoksija halusi nähdä loppuaikansa minuuttilukuna. Ei sinne päinkään.
Erikssonin kotisivuilta löytyy hänen mottonsa: "En lopeta ennen kuin olen alittanut yhdeksän minuutin rajan!"
Aivan heti piikkarit eivät siis ole lentämässä naulaan.
Heti kisan jälkeen Eriksson päivitti verkkoon päällimmäiset tuntonsa: "Minulla ei ollut huono päivä. En ole huonossa kunnossa. Olin ainoastaan tyhmä (kun juoksin miten juoksin)."
Eniten kertoi tekstin otsikko.
Tack och förlåt. Kiitos ja anteeksi.
22-vuotias urheilija ruoski itseään turhankin rankasti. On helppo leimata Eriksson kisaturistiksi, mutta tässä tapauksessa kannattaa antaa ajan kulua. Erikssonista on kypsymässä kova tekijä ainakin eurooppalaiselle huipputasolle. Kautta ovat sävyttäneet terveysongelmat -- ja siksi myös Daegun-esityksen voi ymmärtää.
Erikssonille naureskelun sijasta kannattaa pohtia, miksi Suomen MM-joukkueessa ei ole yleisurheilijan parhaaseen ikään ehtineitä naisia. Missä he ovat? 25--29-vuotiaat Suomi-neidot, joiden pitäisi olla uransa huipulla juuri nyt.
Entinen huippukeihäänheittäjä Mikaela Ingberg on tarjonnut mysteeriin mielenkiintoisen näkökulman, jossa kiteytyy jotain hyvin olennaista. "Kolmekymppiseltä Merja Korpelalta udellaan tuon tuosta, kuinka kauan hän aikoo jatkaa moukarin heittämistä. Keneltä samanikäiseltä miesten liigajalkapalloilijalta kysytään samaa", Ingberg ihmetteli viime vuonna Kalevan haastattelussa.
Tämän hetken fakta on, että suomalainen yhteiskunta suhtautuu eri tavalla urheileviin naisiin kuin miehiin. Asenteet ovat niin lujaksi luutuneita, ettei niitä edes huomaa.
Esimerkiksi Sandra Erikssonin kohdalla paine ammatin hankkimisesta ja perheen perustamisesta kasvaa vuosi vuodelta. Samaan aikaan seiväshyppääjä Jere Bergius, 24, voi keskittyä ammattimaiseen urheiluun ilman ulkopuolisten äimistelyä, koska hän on... no, mies.
Jotta Eriksson ja Bergius voisivat jonain päivänä nousta arvokisojen palkintopallille, täytyy molempien olla urheilijoita sataprosenttisesti, joka päivä. Nykypäivän huippu-urheilussa ei ole varaa kompromisseihin. Ei miehillä eikä naisilla.
Mikaela Ingberg, Heli Rantanen ja Heli Koivula-Kruger ovat suomalaisen naisyleisurheilun edelliset arvokisamitalistit.
Ennen kaikkea he olivat ammattiurheilijoita kiireestä kantapäähän, turvanaan täydet urheilija-apurahat.
Aivan kaikkea ei voi toki ostaa rahallakaan. Lauantaina näytti siltä, että Eriksson ja Bergius pyytelivät maailman valioiden joukossa anteeksi omaa olemassaoloaan.
Tommi Evilä tai jääkiekkovaikuttaja Juhani Tamminen kertovat mielellään, mikä on itseluottamuksen merkitys maailmalla.
Ilman sitä huippu-urheilijalla ei ole mitään.