Missä kulkee syyttäjän sananvapaus? Eduskunnan oikeusasiamies joutuu puimaan tätä erikoista kysymystä perusteellisesti. Valtakunnansyyttäjä on lähettänyt selvityspyynnön Jyväskylän kihlakunnansyyttäjän Olli Santasen puheista, ja tämä puolestaan on tehnyt samaan osoitteeseen kantelun valtakunnansyyttäjän toimista.
Taustalla on Santasen esittämä kärkevä arvostelu Bodom-oikeudenkäynnin järkevyydestä ja sen käytännöistä. Valtakunnansyyttäjänvirasto moittii Santasta siitä, että hän puuttui vireillä olevaan oikeudenkäyntiin, joka ei liity mitenkään hänen omiin virkatehtäviinsä. Santanen puolestaan vetoaa sananvapauteen.
Asiassa tulkitaan nyt hyvää syyttäjätapaa, jota tosin ei ole määritelty täsmällisesti missään. Kysymyksessä on yhden ammattiryhmän sisäinen sanailu, mutta sillä on tässä tapauksessa yleisempääkin merkitystä.
Missään ammatissa ei yleensä mielellään nähdä, että joku kollega sorkkii asiaa, jossa ei itse ole mitenkään osallisena. Sekin on ymmärrettävää, että syyttäjän työ on tavanomaista herkempää.
Mutta on myös niin, että ammattikunnan sisällä asuu myös alan asiantuntemus, ja sananvapaus on korkeampi arvo kuin ammatillinen herkkähipiäisyys. Jos kellä tahansa muulla on täysi oikeus esittää omia näkemyksiään Bodom-oikeudenkäynnistä, sama oikeus kuuluu myös Jyväskylän kihlakunnansyyttäjälle. Sananvapauteen liittyy tietysti hyvä harkinta.
Jupakka saa enemmän huomiota kuin Santasen alkuperäiset lausunnot. Valtakunnansyyttäjänviraston toiminta vaikuttaa mielipiteiden rajoittamiselta ja ylireagoinnilta.