Englannin läpi viilsi keskiviikkona kollektiivinen helpotuksen huokaus. Syvällä rämpinyt maajoukkue jatkaa sittenkin maailmanmestaruuden metsästämistä.
Tosin alkulohkon esityksen perusteella englantilaisten ei kannata haaveilla MM-pokaalista, vaan keskittyä sunnuntaina Bloemfontenissa pelattavaan neljännesvälieräänsä.
Alkulohkon päätöskierroksella 50 miljoonan asukkaan Englanti pystyi kukistamaan kaksimiljoonaisen Slovenian hikisesti 1--0 Port Elizabethissa. Ottelun ainoan maalin ohjasi Jermain Defoe ensimmäisellä jaksolla.
Sympaattinen Slovenia oli vielä loppuvihellyksen aikaan kiinni jatkopaikassa, mutta Yhdysvaltojen Landon Donovan iski samaan aikaan Pretoriassa Algeriaa vastaan voittomaalin lisäajalla. Näin USA nousi lohkon ykköseksi, Englanti meni jatkoon kakkosena ja Slovenia jäi nuolemaan näppejään.
Vaikka Englanti hallitsi otteluaan, meinasi Slovenia kuristaa punapaidoilta hengen pois toisella jaksolla. Slovenialaiset saivat massiivisen paikan jakson puolivälin jälkeen, mutta myllytys päättyi tuloksettomana.
"Olen varma, että pelaamme jatkossa paremmalla itseluottamuksella. Löysimme hengen peliimme ja normaalin fyysisyytemme", Englannin päävalmentaja Fabio Capello uskoi pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.
Englannin tilanne kisoissa on hiilipaperikopio 20 vuoden takaisesta Italian MM-turnauksesta. Tuolloin Englanti pelasi Irlannin kanssa 1--1 ja Hollantia vastaan 0--0, ennen kuin pystyi voittamaan alkulohkon päätösottelussaan Egyptin 1--0.
Vuonna 1990 Englanti eteni aina pronssiotteluun asti, vaikka sen kisataival alkoi takkuisasti.
Italialaisvalmentaja Capello haki muutamilla muutoksilla nopeutta ja rytmiä joukkueensa peliin. Vikkelä Defoe korvasi kärjessä staattisen Emile Heskeyn, James Milner palasi avausottelun fiaskonsa jälkeen keskikentän oikealle laidalle ja Matthew Upson paikkasi pelikieltoa kärsinyttä Jamie Carragheria.
Defoe toi liikkuvuutta Englannin hyökkäykseen. Milner oli lukenut läksynsä uudelleen ja antoi erinomaisen keskityksen Defoen maaliin.
Joukkueen hyökkäyspeli oli paljon liikkuvampaa kuin aikaisemmissa otteluissa, mutta Englanti on edelleen kaukana turnauksen huippujoukkueiden pelinopeudesta. Steven Gerrard sai otettua terhakkaampaa roolia ja Wayne Rooney antoi muutaman välähdyksen siitä, mihin 24-vuotiaalla olisi kapasiteettiä.
Rooney näyttää silti edelleen väsyneeltä varjolta verrattuna menneen liigakauden mahtimieheen.
Jässikkä pääsi ampumaan toisella jaksolla avopaikasta, mutta pallo hipaisi Slovenian mainion maalivahdin Samir Handanovicin kättä ja osui tolppaan. Capello vaihtoi Rooneyn tilalle 72. minuutilla Joe Colen ja siirtyi puolustavampaan ryhmitykseen.
"Rooney ei ollut ok, joten vaihdoin hänet. Valmentaja yrittää aina löytää parhaan mahdollisen ratkaisun", Capello selitti.
Englannin tuleva vastustaja ei ollut lehden painoon mennessä selvillä. Vastustaja kuitenkin löytyi ryhmästä Saksa, Serbia, Ghana.
"Minulle on aivan sama, kuka on vastassa. Jos aiot pärjätä, kaikki vastustajat pitää voittaa", Capello näki.
Miksi Englannilla, jalkapallon suurmaalla, on aina vaikeaa arvoturnauksissa? Miksi Englannin kannattajien -- joita on Suomessakin pilvin pimein -- on aina tallattava kärsimyksen tiellä? Miksi jopa Fabio Capello, yksi maailman menestyneimmistä valmentajista, on vaikeuksissa juuri Englannin kanssa?
Jos haluamme kysymyksiin edes jonkinlaisia vastauksia, joudumme menemään kauas taaksepäin jalkapallon historiassa.
Englannin ongelmat pohjautuvat pitkässä juoksussa aikaan, jolloin maa kuvitteli olevansa ainoa, missä ymmärretään pelin ydin. Kun muu maailma oli jo jyrännyt lajin synnyinmaan taktillisesti ja valmennuksellisesti alleen, loi vuoden 1966 maailmanmestaruus kotikisoissa Englannille harhakuvan omista kyvyistä.
Britit suhtautuvat kavahtaen muutoksiin yhteiskunnassaan. Vastaava muutoksen pelko on heijastunut vuosikymmenien ajan myös heidän kansallislajiinsa.
Maailmanmestaruutensa jälkeen Englanti on yrittänyt MM-turnaukseen karsimalla yhdeksän kertaa ja jäänyt rannalle kolmesti. Itse kisoissa maan paras sijoitus on neljäs. Lajin suurmaalle saldo on heikko.
Nyt englantilaiset ovat alkaneet hakea muutoksia peliinsä, mutta suuret laivat kääntyvät hitaasti.
Olisiko Etelä-Afrikan MM-turnauksessa pärjääminen englantilaisille suuri voitto vai lopulta jopa pieni tappio?