Tunsin itseni ulkopuoliseksi. Ajattelin olevani erilainen, heikompi kuin muut ihmiset", huokaa Tiia (nimi muutettu), 21. Hän on selvinnyt yli vaikeista vuosista, joita hallitsivat anoreksia ja masennus.
"Alussa olin yksin. Kenelle olisin voinut puhua, kun häpesin itseäni ja tunteitani?", Tiia utelee. "Mutta anoreksia yleensä näkyy jossain vaiheessa. Se näkyy ulospäin paitsi fyysisissä muutoksissa myös käyttäytymisen muuttumisena."
Tiia on yksi niistä monista ihmisistä, joita varten Syömishäiriöliitto Syli ry on perustettu. Oulussa pyörii kaksi Sylin organisoimaa ryhmää: ryhmä syömishäiriöisille ja toinen ryhmä heidän läheisilleen. "Tarkoitus on tarjota tukea ja keskustella asioista", syömishäiriöisten ryhmää vetävä Sonja selventää.
Syömishäiriöisille suunnattu ryhmä on kokoontunut Oulussa vasta kerran. Toiminta on alullaan ja jatkossa tarkoitus on kokoontua kuukausittain.
"Joillekin ryhmä on ensimmäinen paikka, jossa sairaudestaan pystyy puhumaan ääneen. Puhumista helpottaa tieto siitä, että kuuntelijat ovat kokeneet samat tunteet ja ajatukset", Sonja kertoo.
Syömishäiriöihin luetaan anoreksia, bulimia, BED eli ahmimishäiriö ja ortoreksia. Yhteinen piirre syömishäiriöisille on se, että heidän ajatuksensa pyörivät ruuan ja syömisen ympärillä. Tämä on tuttua myös Tiialle.
"Yhäkin saatan tuntea katumusta tai inhoa esimerkiksi sen vuoksi, että olen syönyt ja syönyt ehtimättä liikkumaan. Luulen, että kerran sairastuttuani en ole koskaan täysin vapaa näistä ajatuksista. Niiden kanssa täytyy vain oppia elämään."
Tiialla on kesken hoitojakso nuorten psykiatrisella klinikalla. Hän on kuitenkin saamassa otteen itsestään ja elämästään. Asiaan auttaa muuttunut elämäntilanne: uusi opiskelupaikka, uusi kotikaupunki ja uudet ihmissuhteet.
"Koen, että voin aloittaa alusta. On hienoa kokea uusien tuttavien hyväksyvän minut. Ehkä opin joskus itsekin hyväksymään", Tiia toivoo.
Tiia pitää Sylin toimintaa todella hienona asiana. "Opiskelupaikkakunnallani ei ole sellaista mahdollisuutta. Jos olisi, luulen, että menisin mukaan ryhmään", Tiia sanoo.
Hän saa kuitenkin kaipaamaansa keskusteluapua psykiatriltaan. "Asioista avautuminen keventää omaa oloa. Helpottavin oli se hetki, kun ensi kerran ymmärsi, että moni muu jakaa samat ajatukset ja tunteet."
Sylin mukaan jopa viidesosa naisista sairastaa jonkinasteista syömishäiriötä. Myös miesten keskuudessa sairastuneiden määrä on koko ajan kasvussa. Vertaisryhmille todella on tarvetta. Oulussa ensimmäinen kerta vetikin yksitoista osallistujaa. "Ja kyselyitä on tullut koko ajan lisää", Sonja valottaa.
Ryhmät ovat avoimia, joten mukaan voi tulla milloin tahansa. "Alle 16-vuotiaille suosittelemme kuitenkin ensisijaisesti ammattiapua. Koemme, etteivät he hyödy vertaistuesta yhtä paljon kuin vanhemmat osallistujat", Sonja neuvoo. Yleinen toivomus muutoinkin on, että osallistujat olisivat hoitokontaktissa tai hakeutumassa sellaiseen.
Vertaisryhmässä keskitytään avoimeen keskusteluun. Mahdollista on järjestää myös erilaisia teemakertoja, jolloin keskitytään pohtimaan esimerkiksi sitä, kuinka tunteet liittyvät syömiseen.
Ryhmäkoko pyritään pitämään sellaisena, että kaikki saavat äänensä kuuluviin. "Jos osanottajia tulee paljon, on mahdollista perustaa toinen ryhmä", Sonja kertoo.
Myös ryhmäläisten toiveet huomioidaan: Jos ilmaantuu tarvetta ryhmien jakaantumiseen ikäryhmittäin, niin se myös tehdään. Esimerkiksi Helsingissä pyörii erikseen nuorten ryhmä ja se on toiminut hyvin", Sonja sanoo.