Kahdestoista vuosi - yli sata käytyä kuolonkolaripaikkaa.
Komisario Simo Alangon työtä Jokilaaksojen liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan puheenjohtajana on vaikea kadehtia. Varsinkaan nyt, kun viimeinen tutkimusselostus vuodelta 2007 on juuri valmistunut. Takana on synkin vuosi pitkään aikaan: 10 kuolonkolaria, 11 kuolonuhria.
"Ei tähän ikinä totu, mutta nykyään osaan suhtautua ammattimaisemmin kuin alkuvuosina."
"Lapsen kuolema on pahin paikka. Kun keskustelen lapsensa menettäneen vanhemman kanssa, tunnen itseni avuttomaksi", Alanko - itsekin perheenisä - myöntää.
Kevyessä liikenteessä parannusta
Jotain positiivista: kevyessä liikenteessä on mennyt viime vuodet paremmin, vaikka yhdenkin ihmishengen menetys on tietysti liikaa.
"Pitää koputtaa puuta. Vuosituhannen vaihteessa erehdyin huokaisemaan, kuinka hyvin on mennyt. Sitten sattui viiden päivän sisällä kolme kevyen liikenteen kuolonkolaria", Alanko muistaa.
Vuosi oli onnettomuuksien suhteen monivivahteinen. Haapajärven ja Ylivieskan kihlakunnissa liikenne vaati uhrinsa "tavallisten" syiden lisäksi mönkijäonnettomuudessa, mopoauton ulosajossa, kiskobussiturmassa, kahdessa sairauskohtauksessa ja hirvikolarissa.
Esimerkiksi hirvi vei vasta toisen kerran ihmishengen Alangon aikana.
Vähennä riskejä,
lisää turvallisuutta
Riskitekijät edesauttavat onnettomuuksien syntyä. Mitä enemmän riskitekijöitä on, sitä todennäköisempää kolarointi ja hengen menetys ovat.
Riskitekijöistä suurimmat ovat ylinopeus, alkoholi ja turvavälineiden käytön laiminlyönti.
Jokilaaksojen alueella viime vuosi oli poikkeuksellinen, sillä vain yhdessä kuolemantapauksessa ylinopeus ja vain yhdessä alkoholi näyttelivät roolia. Tässä humalakuskin tapauksessa olivat mukana myös lääkkeet sekä kuskin huono henkinen tila.
"Poikkeuksellinen vuosi. Onnettomuudet sattuivat ääripäille: nuorille ja vanhuksille", Simo Alanko kuvaa.
Kolmessa kuolonkolarissa mukana oli yli 65-vuotias ihminen ja kolmessa kuskinpaikalla istui kuljettaja, jolla kortti oli ollut korkeintaan noin vuoden verran.
Ilman riskitekijöitäkin voi kuitenkin rysähtää tuhoisasti. Näin kävi viime vuonna Kalajoen hirvikolarissa.
"Vuodet eivät ole samanlaisia. Vuodet 2005-2006 olivat työn kannalta rauhallisia, 2007 taas normaalia vilkkaampi", Alanko harmittelee.
Turvavälineiden käyttö säästäisi Suomessa vuosittain 50-60 ihmisen hengen.
Valitettavan todennäköisesti muutama henki olisi säästynyt ja muutama loukkaantuminen ollut lievempi myös Jokilaaksojen alueella viime vuonna, mikäli turvallisuudesta olisi pidetty huolta.
Simo Alanko uskoo, että varsinkin taajama-alueilla turvavyön käytön lisäys näkyisi heti.
"50 kilometrin tuntivauhdin nokkakolarissa saattaa lähteä molemmilta osapuolilta henki ilman turvavyötä. Vyön kanssa ei."
Alanko kiittää ydinkeskustojen nykyistä 40 km/h:n nopeusrajoitusta. Se on hänen mukaansa yksi tekijä kevyen liikenteen vammojen lieventymisessä 2000-luvulla.
"Siinä on suuri ero, kolhaiseeko ajoneuvo pyöräilijää 40:n vai 55:n nopeudella."
Lomatunnelmissa, kesäaikaan
Tutkijalautakunnan puheenjohtaja tyrmää usein heitetyt ajatukset olosuhteiden tai vilkkaan liikenteen suuresta osuudesta kohtalokkaisiin törmäyksiin.
"Pitkillä pimeillä jaksoilla ja rospuuttokeleillä sattuu turmia yllättävän vähän. Lomatunnelma ja vapautunut ilmapiiri tuo yleensä enemmän ongelmia."
"Meillä onnettomuuksia tapahtuu myös pienemmillä tieosuuksilla. Ei se silloin liikennemääristä johdu", Alanko jatkaa.
Esimerkiksi olosuhdeteoriasta käyvät vuodet 2005-2006: kolme neljäsosaa kuolonkolareista osui huhti- ja syyskuun välille.
