Gootti on yksi niistä käsitteistä, jonka merkityksen kaikki tuntuvat tietävän, mutta kun se pitäisi ääneen kertoa, ei kokonaisia lauseita tunnu oikein löytyvän. Ja ei, me emme puhu nyt myöhäisantiikin germaanisesta heimosta. Kerron tyyli- ja ajattelusuuntauksesta, joka on istunut katukuvaamme näkyvämmin 2000-luvun alkupuolella.
Goottilaisuuden tunnusmerkki on synkkä ulkoinen olemus, mutta myös sisäinen minä on viehtynyt synkkyyteen.
Jutussa en perehdy goottilaisuuden historiaan tai siihen, millä tavoin se eroaa muista mustanpuhuvista nuorisokulttuureista. Pyrin pääsemään kosketuksiin sen kanssa, millaisessa sielunmaailmassa gootti vaeltaa päänsä sisällä. Onko kaikki todella niin synkkää, mitä gootin olemus helposti antaa ymmärtää?
Goottilaisuus merkitsee minulle hyvin romanttista maailmankatsomusta. Romantisoin surua, kuolemaa, kaipuuta menneisyyteen, jota ei koskaan ollut, tai tulevaisuutta, mitä tuskin tulen näkemään.
Romantisoin tuskaa, kärsimystä, yksinäisyyttä ja salaa haaveilen toisenlaisesta todellisuudesta.
Toisin kuin moni tavallinen ihminen, minä näen kärsimyksessä kauneutta, ja se on se mikä kiehtoo. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin aiheuttaa ympärilleni tuskaa ja kuolemaa - goottilaisuus ei perustu vihaan, vaan kauneuden löytämiseen ja sen toteuttamiseen.
Vääristynyt kuva itsetuhoisista nuorista ihannoimassa kaiken loppumista on valitettavan yleinen.
Goottilainen mielenmaisema ilmenee taiteen kautta. Haluan ilmaista itseäni erilaisin keinoin kuten kirjoittamalla, piirtämällä tai kuvaamalla.
Hyvin monelle musiikin tekeminen ajaa saman asian. Minulle musiikki on enemmän inspiraation lähde.
Goottilaisessa musiikissa on aistittavissa näitä samoja asioita, joita edellä jo mainitsin, ja selkeämmin se on havaittavissa surumielisistä sanoituksista.
Musiikin lisäksi kirjallisuus ja elokuvat avaavat portin toisenlaiseen todellisuuteen, jossa maailman voi nähdä erilaisena, ja johon voi paeta arjen ahdistusta ja tavanomaisuutta. Näissä maailmoissa elävät kuolleet vaeltavat todellisina, vampyyrit antavat ikuisen elämän ja erilaiset yliluonnolliset asiat ovat käsin kosketeltavissa.
Goottilaisuus ei kuitenkaan ole todellisuuden pakoilua. Vaikka ulkonäköni jäljittelee vampyyrin olemusta ja kotini on sisustettu lepakoilla ja hämähäkin seiteillä, olen hyvin tietoinen ympärilläni vallitsevasta todellisuudesta.
Tiedän, mikä on oikein tai väärin, hyvää tai pahaa ja toimin osana yhteiskuntaamme. Jokainen tarvitsee muuta ajateltavaa kuin arjen askareet, ja gootin tapa on sukeltaa hämärän verhon tuolle puolen.
Me olemme kaikki erilaisia, ja emme mitenkään voi pakottaa muita seuraamaan omaa filosofiaamme. Lähes kymmenen vuotta goottina ja räiskyvästi erilaisena olen ymmärtänyt, etten voi vaatia kunnioitusta omaa ajattelua ja olemusta kohtaan ennen kuin pystyn hyväksymään ja kunnioittamaan toisia, omista ajatuksista poikkeavia mielenmaisemia.
Kirjoittaja opiskelee audiovisuaalista viestintää Oulun Seudun Ammattiopistossa Pikisaaressa