Syl­ves­ter Stal­lo­ne palasi kehään – rea­lis­mi ei juhli, mutta tun­ne­puol­ta riittää

Sylvester Stallone palasi 16 vuoden tauon jälkeen kertomaan pojasta Philadelphian varjoisilta kujilta. Hyvä niin, sillä puuduttavan Rocky 5:n jälkeen elokuva merkitsi paluuta ihan ensimmäisen Rockyn koskettavaan alakuloon ja kotiseututunnelmiin. Monien kolhujen leskimies tahtoo palata kehään pikku matseissa, mutta päätyykin näytösotteluun hallitsevaa mestaria vastaan. Realismi ei siinä juhli, mutta tunnepuolta riittää. (USA 2006)

Monet vanhat kotimaiset sotilasfarssit tuntuvat nykyään arestirangaistukselta, mutta Aarne Tarkaksen elokuvassa on tarttuvan positiivinen ote. Suurin kiitos kuuluu Lasse Pöystille, joka sai eloa tämänkin elokuvan Puustiseen. Sukkelalla alokkaalla on yli sata naispuolista kirjeenvaihtoystävää ja niin leveät puheet, että muut päättävät järjestää hänelle pikku jäynän. Tuvasta löytyvät myös Tommi Rinne ja Sakari Halonen. (Suomi 1958)

Kun naisnäyttelijä täyttää kolmekymmentä, alkavat filmiroolit käydä yksipuolisemmiksi – elleivät lopu kokonaan. Aihetta käsitellään kunnianhimoisesti Olivier Assayasin elokuvassa, jossa keski-ikäistä filmitähteä pyydetään nuoruutensa läpimurtonäytelmään. Juliette Binoche loistaa, mutta hyvin ovat läsnä myös Kristen Stewart ja Chloë Grace Morez. Alppikylän maisemat kehystävät kohtaamisia kuin uni. (Ranska 2014)