Kirjoittaja ja kuvaaja kuuluvat Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
Kahvilaan astuu onnellinen nuori nainen. Hän on Jenni Haapamäki, 18, Kiimingin lukiosta tänä syksynä kirjoittanut. Ylioppilastulokset ovat saapuneet koululle edellisenä päivänä. Nyt se on jo varmaa: Tässä on yksi tänä syksynä kirjoittaneista noin viidestätuhannesta uudesta ylioppilaasta.
Jenni suoriutui lukiosta kahdessa ja puolessa vuodessa. Eikä tiuha opiskelutahti tytön mielestä tuntunut edes erityisen rankalta. "Ensimmäisen vuoden jälkeen kursseja oli kasassa jo niin paljon, että ajattelin kuluttavani aivan turhaan lukioon kolmea kokonaista vuotta", Jenni hymyilee.
Nopea opiskeluvauhti vaati kuitenkin suorittamaan osan kursseista itsenäisesti. Jenni suoritti yksin opiskelemalla kursseja uskonnosta, maantiedosta ja matikasta. "Se ei tuntunut lainkaan raskaalta, helppoa se oli."
Opettajia ja kavereita Jennin nopea opiskelutahti tuntui hämmästyttävän enemmän kuin tyttöä itseään. "Opettajat kyselivät, että mihin minulla on niin kiire. Ja oli joukossa muutamia sellaisiakin arvioita, että kirjoittaisin keväällä paremmin. Itse ajattelin kuitenkin olevani valmis koitokseen jo syksyllä", Jenni hymyilee ja myöntää samalla olevansa tyytyväinen tuloksiin.
Mutta se lukiosta: nyt on aika keskittyä juhliin. Kotona vaatekomerossa odottavat jo uusi juhlamekko ja uutuuttaan hohtava valkolakki. Lakin Jenni painaa päähänsä itsenäisyyspäivän aattona ensi tiistaina yhtaikaa kolmen muun Kiimingin lukiosta tänä syksynä kirjoittaneen kanssa.
Tiistaiaamuna suunnataan koululle lakkiaisharjoituksiin, joiden jälkeen on itse juhlan vuoro. Kiimingissä ylioppilaiden lakitus on sidottu yhteen itsenäisyyspäivän juhlan kanssa ja sitä saapuu katsomaan koko koulu. Lakki painetaan päähän Gaudemus igiturin myötä ja sen jälkeen on aika suunnata kotiin vastaanottamaan vieraita.
"Leipominen aloitettiin hyvissä ajoin, ettei kaikki jäisi viime hetkeen", Jenni paljastaa. Ennen juhlia koti saa vielä perusteellisen puhdistuksen.
Lukion jälkeen on aika tähyillä eteenpäin kohti seuraavaa opiskelupaikkaa. Hyvillä arvosanoilla Jennin on helppo jatkaa eteenpäin. Haaveissa siintää opettajan ura, joko luokanopettajana tai vaikkapa maantiedon opettajana. Myös nuorisotyö kiinnostaa.
"Alavalinta ei vielä ole aivan selvillä. Haen opiskelemaan vasta kevään yhteisvalinnassa, joten miettimisaikaa onneksi on vielä", Jenni kertoo.
Kiimingin lukion opinto-ohjaaja saa kiitosta Jenniltä.
"Meille on hyvin kerrottu eri vaihtoehdoista. Ja mahdollisuus mennä juttelemaan asioista opon kanssa säilyy, vaikka valkolakin saakin", Jenni kiittelee.
Opinto-ohjaaja on kertonut muun muassa yliopistojen tarjoamista mahdollisuuksista. "Paljon olen kuitenkin ottanut itsekin selville. Olen sitä tutkija-tyyppiä, joka etsii itse kaiken sen, mihin en vastausta ole vielä saanut", Jenni selvittää.
Syksyn ponnistusten jälkeen Jennillä on ollut aikaa. Nyt tekee mieli töihin. "Mutta työpaikkoja ei niin vain saa", Jenni harmittelee. Tuntuu väärältä, ettei ylioppilas pääse työmarkkinatuella töihin kuin vasta ylioppilastodistuksen saatuaan."
Jenni olisi mielellään viettänyt väliin jääneet kolme kuukautta harjoittelijana päiväkodissa. "Nuo harjoittelijat vain yleensä ovat työmarkkinatuella palkattuja. Niinpä en voinut hakea paikkaa."
Aika on kulunut kotona. "Ainoa harmittava asia on, että kavereiden tapaaminen on jäänyt vähemmälle. Heillä kun on koulua ja siten kotitehtäviä", Jenni toteaa.
Mutta onneksi poikaystävä on saapunut Helsingistä Raaheen harjoittelujaksolle. "Onhan sinne Raaheen lyhempi matka kuin Helsinkiin."
Tammikuussa Jenni kuitenkin suuntaa Raamatun peruskurssille, joka kestää tammikuusta huhtikuuhun asti. "Moni kavereistani on käynyt sen kurssin ja suositellut sitä", Jenni kertoo ja paljastaa odottavansa kurssia innolla.