Varttuneemmat radionkuuntelijat kokivat heinäkuussa déjà vu -ilmiön: eetteristä tuli uusintoja Yleisradion vuosikymmenten takaisista, legendaarista Neuvostoliittoa käsitelleistä ohjelmista Naapurineljännes ja Näin naapurissa.
Punainen heinäkuu on takana, ja Yleisradion edessä taitaa olla musta syyskuu. Uuden toimitusjohtajan Mikael Jungnerin on määrä tuoda syyskuun alussa Yleisradion hallintoneuvoston käsittelyyn säästöohjelma. Toisin kuin monet muut Ylen ohjelmat, tämä ei ole uusinta. Yleisradion talouskriisi on ollut pitkään tiedossa, mutta tähänastiset tervehdyttämistoimet ovat olleet puolinaisia.
Jos Jungner ja kumppanit saavat hallintoneuvoston poliitikot taakseen, Ylen talous on määrä panna kuntoon kolmessa vuodessa vuoteen 2008 mennessä. Olisi maankaatoihme, jolleivät he nosta suurta haloota kaiken kansan Ylen hevoskuurista.
Yritykset varautuvat pahoihin päiviin yleensä hyvän sään aikana. Vaikka Yleisradiossa omaisuutta on pantu lihoiksi, toimintoja ulkoistettu ja väkeä vähennetty, se ei ole ollut läheskään tarpeeksi.
Ylen suonta iskee se, että kaupallisten tv-yhtiöiden Yleisradiolle maksamat toimilupamaksut ovat puolittuneet. Ne poistuvat kokonaan, kun analoginen tv-toiminta loppuu, näillä näkymin syyskuussa 2007. Siirtyminen digitaaliseen aikakauteen on paitsi lykkääntynyt myös maksanut maltaita. Tv-maksuun on tulossa ensi vuoden alussa korotus, mutta sillä maksetaan lähinnä päällekkäisiä lähetyskustannuksia.
Eduskunnan alainen Yleisradio on siitä outo yhtiö, ettei sen taloudellinen tulos ole juuri vaikuttanut yrityksen toimintaan. Esimerkiksi viime vuonna Yleisradion liikevaihto oli 359 miljoonaa ja liiketappio 60,5 miljoonaa euroa. Tappio oli siis vajaat 17 prosenttia liikevaihdosta. Yksityisellä puolella on pakko takoa isoja prosenttilukuja, mutta etumerkki on plus, ei miinus.
Yleisradiolle on sälytetty julkisen palvelun tehtävä, ja sillä on suuri vastuu kansallisesta kulttuurista ja esimerkiksi alueellisesta ja ruotsinkielisestä ohjelmatuotannosta. Tämä ei silti tarkoita, ettei sen taloudenpidolla pitäisi olla perälautaa lainkaan. Yleisradio joutuu tekemään valintoja, sillä kaikkeen nykyiseen ei riitä rahaa.
Luvassa on itkua ja hammasten kiristystä, sillä jos Yleisradion toimivan johdon pokka pitää, säästötoimet tulevat kirjaimellisesti kuulumaan ja näkymään. Tehokkaita säästökohteita ei ole kovin monta, ja päällimmäisiksi niistä nousevat henkilöstömenot ja sitä kautta se, mitä ruudusta näkyy ja radiosta kuuluu. Esimerkiksi Radio Suomen kuluista henkilöstömenot ovat kaksi kolmasosaa.
Varatoimitusjohtaja Seppo Härkönen on kiistänyt aikeet panna maakuntaradioiden hynttyitä yhteen ja puhuu niiden paremmasta yhteistyöstä ja valtakunnallisen ohjelma-ajan lisäämisestä. Lopputulos taitaa olla sama, vaikka Härkönen käyttääkin eri sanoja. Miten käy esimerkiksi Puskaradion?
Jos voisi toimia ennustajaeukkona, tiukka tervehdyttämiskuuri merkitsisi, että ohjelmatiedoissa lukisi vastaisuudessa vielä nykyistäkin enemmän "uusinta". Kun uutisia pyöritetään tunnin välein kellon ympäri, samat uutiset alkaisivat kuulua entistä useammista lähetyksistä.
Jos voisi toivoa, hevoskuurin yhteydessä voisi tehdä lopun radiokanavauudistuksesta. Sen huippuesimerkki on Yle Radio 1:n ohjelmaprofiili. Uudistus loi aivan uudenlaisen ihmisen, sillä jos ei vaihda kanavaa, Yle Radio 1:n kuuntelijan on pakko olla kiinnostunut aamuhartaudesta, Ykkösaamusta, päivän mietelauseesta, klassisesta musiikista ja hyvästä jatsista.