Kalevassa oli (6.12./Lukijalta) kahden lääkäriprofessorin juttu ”Sydänkuntoutus säästää rahaa – onko meillä perustellusti varaa olla kuntouttamatta sydänpotilaita?” Jutussa muun muassa  todetaan, että terveydenhuoltojärjestelmä jättää vastuun valitettavasti pääosin potilaan oman aktiivisuuden varaan. Kaiken kokeneena sydänpotilaana olen professorien kanssa täysin samaa mieltä.

Sain 2007 äkillisesti ja yllättäen sydäninfarktin kävelylenkillä, jolloin sydän pysähtyi 15 minuutiksi. Selvisin kuin ihmeen kaupalla hengissä saamani maallikkoelvytyksen ja sen jälkeisten nopeiden hoitotoimenpiteiden ansiosta. Kuntoutukseni kesti 1–2 vuotta, mutta psyykkisesti tapahtuma oli niin ankara, että tukkakin lähti päästä.