Kun tapaa Sveitsissä ikänsä asuneen taiteilijan Oulun torilla, on hämmentävää saada vastaansa iloista puheensorinaa ja naurua. Tai eihän siinä vielä mitään erikoista ole, mutta Anne-Julie Raccoursier vääntää Oulun murretta kuin paraskin avojalakanen, tosin ranskalaisella aksentilla.
Hän hymyilee kertoessaan Oulun ja Suomen kansalaisuuden merkityksestä.
"Äidin suku on täältä kotoisin. Usein tuntuu, että Suomi on minulle tärkeämpi kulttuurillinen tausta kuin Sveitsi. Olen viettänyt lapsesta saakka kesälomaviikkoja Oulussa ja Oulunsalossa sijaitsevalla kesämökillä."
Lausannessa syntynyt taiteilija suoritti opintonsa Geneven visuaalisten taiteiden korkeakoulussa, jonka jälkeen hän opiskeli myös Los Angelesissa muutaman vuoden ajan. Raccoursier tekee taidetta videosta, kuvasta ja veistoksista.
Viime aikoina videoinstallaatioihin keskittyneen taiteilijan näyttelyitä on ollut muun muassa Ranskassa, Meksikossa ja Yhdysvalloissa. Sveitsissäkin Raccoursierin videoita on esitelty, mutta ei vielä hänen toisessa kotimaassaan.
"Olen tähän asti tullut Suomeen muista syistä, tapaamaan perhettä, mutta voisinhan järjestää näyttelyn myös täällä", hän pohtii.
Elementtejä yhdistäen
Raccoursier ei usko siihen, että taiteilijaksi synnytään. Mitä enemmän filmaa, sitä enemmän edistyy.
"Mielenkiinto vie eteenpäin. Yritän ymmärtää elämää ja mitä tapahtuu ympärilläni. Sitä dokumentoimalla ja editoimalla syntyy videotaidetta."
Monet taiteilijat ovat tuoneet töissään esille Yhdysvaltain lipun ja usein kritisoineet sen liiallista viljelyä nykypäivänä. Myös Raccoursier on kuvannut lippua, mutta eri näkökulmasta.
Hän ei ota kantaa lipun käyttöön, vaan esittelee katsojalle pennsylvanialaisen lipputehtaan teoksessa Grace-Notes (2005). Videolla ompelijat surauttavat keskittyneesti ompelukoneillaan metrikaupalla lippukangasta, kankaan liike on jatkuva.
"Filmaan todellisia tilanteita ja paikkoja, materiaalia kertyy valtavasti. Haluan tehdä videoistani pelkistettyjä, silti niissä yhdistyvät monet elementit. Installaatioiden sisältö liikkuu dokumentin ja tarinan välimaastossa."
Videotaiteen tekemisessä tunteja kuluu myös tutkimustyön ja haastattelujen tekemiseen. Kun editoinnissa löytää sen "jujun", etenee loppuvaihe nopeasti.
Ilmakitaraa maailmalle
Raccoursierin ideat syntyvät maailmaa seuraamalla. Yksi helmistä löytyi Oulusta, kun hän huomasi ilmakitaransoiton MM-kisoissa videotaiteen elementtejä.
"En halunnut tehdä aiheesta dokumenttia. Minua kiinnosti, miten muuten voisin asian esittää. Oli hauskaa olla mukana kisoissa, joissa ihmiset toisaalta pilailevat starailumeiningin kustannuksella ja toisaalta antavat täysillä kaikkensa."
Raccoursier kuvasi ilmakitarakisat, otti videosta äänen pois ja hidasti kuvaa. Reilun seitsemän minuutin mittainen videotyö Noodling (2006) näytetään isolla projektorilla, jolloin katsojan lähelle tulee paljon hikistä vartaloa, hitaasti liikkuvia jäseniä ja muljahtelevia lihaksia.
"Teos on abstraktimpi ja voi näin tarkoittaa eri asioita. Katsoja ei tiedä, mitä videolla tapahtuu. Käsien ja ilmeiden perusteella voisi luulla kuvattavien olevan ekstaasissa, kiputilassa tai hysteriassa. Taustalla savu tuo mukaan oman säväyksensä."
Noodling on ollut esillä muun muassa Zürichissä Shifting Identities -näyttelyssä. Teos palkittiin Sveitsissä prix de jury -palkinnolla.
Genevessä asuva Raccoursier ei usko asuinpaikan vaikuttavan taiteen tekemiseen. Kaikki riippuu enemmänkin siitä, miten näkee ympäristönsä. Genevestä on hyvät kulkuyhteydet maailmalle, joten sinne videotaiteilija on jäämässä ainakin toistaiseksi.
"Reissuni Suomessa oli ihana. Sain viettää kesäpäiviä perheen kanssa mökillä, nauttia valoisuudesta ja uusista perunoista, lohesta ja rieskasta", Anne-Julie Raccoursier nauraa.