Henkilö on altistunut Suvivirrelle Espoon koulussa. Kaupungilta on nyt vaadittu yhden euron hyvitystä virren kuuluvuusalueelle joutumisesta, uutisoi Helsingin Sanomat kesäkuussa.
Vieroitusoireita ovat aiheuttaneet ilmeisesti eniten virren sanat, ei niinkään kait sävel tai esityksen taso. Luontosuhdetta korostavalle sanoitus voi kyllä aiheuttaa mielen myllerrystä.
”Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa.” Missä täällä enää metsä huminoi? Mediatietojen mukaan Suomen metsät on pitkälti kaadettu, ja jopa EU hyvyyttään meille asiasta muistuttaapi. Maisemia onkin nyt alettava ennallistamaan vaivaisella 700 miljoonalla eurolla joka vuosi. Ja jos johonkin jäi vielä koivu pystyyn, on siitä lehtiverho riivitty saunavastoihin.
”Taas linnut laulujansa visertää kauniisti.” Ehkä viserteli vielä Väinämöisen aikaan, kun hän itsekin lauleli Joukahaisen uppoamaan suohon. Onneksi moinen kiusanteko ei enää luonnistu, Suomen suothan on kuivattu, turpeet nostettu ja nopalla heitetty uusiutumattomaksi luonnonvaraksi.
Mökin ulkohuussin sijaan linnunlaulua kuulee enää lähinnä Helsingin lentokentän vessoissa. Luonnollisen tarpeen yhteydessä muistutellaan matkailijoille taannoisesta luontomme monimuotoisuudesta.
Suurin osa suomalaisista käy rippikoulun, ja siellähän saatetaan joku virsi, kesäaikaan jopa Suvivirsi, laulaa. Joillekin syntyy sen jälkeen allergia asiaan, ja virsi kelpaa seuraavan kerran ehkä vanhempien hautajaisissa.
Joku tolkku vielä sentään säilyi. Kaupunki eväsi hyvitysvaatimuksen perustuslakivaliokunnan kantaankin nojautuen; Suvivirren kaltaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria.
Arto Tahkola
toimitusjohtaja, Kempele