"Sun kätes, Herra, voimakkaan, suo olla turva Suomenmaan, niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana."
Mikä olisikaan sopinut paremmin Perhon ja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) suviseurojen avaukseksi kuin Johan Ludvig Runebergin käsialaa oleva virsi 577.
Suviseura-alue lepää samoilla Kokkonevan alavilla tantereilla, jossa Suomen sotaa (1808-09) sodittiin. Vielä näinä päivinä pelloilta saattaa tulla kyntötöiden yhteydessä vastaan vaikkapa kanuunankuulia, jotka ovat aikanaan suohon uponneet.
"Emme tiedä sen ajan uskovaisten määrää, mutta Jumalan sanaa on täälläkin ollut jo reilun sadan vuoden ajan mahdollisuus saarnata. Jumala on siunannut tätä maata", kinnulalainen opetusneuvos Taito Salonen iloitsi avaussanoissaan.
Siunaus näkyi myös siinä ihmismuurahaisten määrässä, joka kynti poutaisessa kesäsäässä pitkin seurapeltoja. Telttojen, asuntovaunujen ja -autojen meri laajeni yhä etäämmälle juhlateltasta ja täytti ympäröivät vainiot. Torstaina puolenpäivän aikaan pääosin vanhoillislestadiolaisista koostuvia seuravieraita oli saapunut paikalle noin 15 000 henkeä. Asuntovaunuja oli saapunut 2 200.
Torstai-illan aikana autojonot täyttivät aluetta lähestyvät maantiet joka puolilta. Liikenne soljui kuitenkin mukavasti, eikä kohtuuttomia jonotusaikoja syntynyt. Haapavetinen Johannes Vatjus oli ensimmäistä kertaa asuntovaunualueella liikenteen risteysmiehenä.
"Tahti on sellainen, että viidessä minuutissa ohjaan kolme autoa oikeille paikoilleen. Kuuden aikoihin autoja tulee yhtenä pötkönä. Kaikki on mennyt tähän asti ongelmitta. Yleisin kysymys koskee paikkojen varaamista, mutta se on kielletty", Vatjus puheli iltapäivällä.
Illalla Kokkonevan viheriöt ja kuorikkeilla täytetyt polut olivat jo pullollaan juhlakansaa. Liikennetoimikunnan arvion mukaan väkeä oli kello 20:n aikaan 30 000 ihmistä.
Poutasää piti huolen siitä, että vetoapua autoille ei tarvittu. Tiet ja kenttä olivat avajaispäivänä erinomaisessa kunnossa.
Teltta kuvaa
elämän polkua
6 000 hengen juhlateltta täyttyi jo iltapäivän alkutuntien aattoseuroihin - ei täyteen, mutta lähes täyteen. Valkea, ylöskohoava teltan katto muodosti taivaan laen, jonne tavalliset ja Siionin virret kohosivat ääniaaltojen viemänä.
Teltan pylväät kannattelivat kangasta samaan malliin kuin usko tukee vanhoillislestadiolaisia elämän tiellä. Kangas on paikoin kulunut ja siinä on tahroja, mutta niitäkin tulee elämässäkin vuosien varrella. Jumalan maja on kävijöidensä näköinen ja kokoinen.
"Sinun syntisi annetaan tänäkin päivänä anteeksi", Salonen muistutti kuulijoitaan.
Kokkonevan 120 hehtaarin salaojitetusta pellosta 23 hehtaaria kuuluu perholaisen Jorma Huopanan omistukseen. Hänen maatalonsa reunustaa seura-aluetta. Huopana antoi mielellään peltonsa suviseurojen käyttöön.
"Jos sataa runsaasti tai tapahtuu jotain poikkeuksellista, salaojitukset voivat vahingoittua ja pellot voi joutua kyntämään. Silloin järjestäjät korvaavat menetykset", Huopana kiteytti reilun pelin hengen, jota suviseuroilla viljellään.
Aurinkoiset ilmeet ja nauravat silmät olivat torstain tavaramerkki. Nekin hiipuivat ja hiljentyivät, kun avausilta päättyi laulutuokioon. Lepoa tarvitaan, sillä edessä on vielä kesäjuhlan neljä ohjelmantäyteistä päivää.