Suomessa ja EU:ssa sähkönkulutus keskittyy yhä suurempiin hankkeisiin, kuten sähköistyviin tehtaisiin, datakeskuksiin ja vetytuotantolaitoksiin. Tästä esimerkkinä Googlen viimeaikainen ilmoitus mittavasta investoinnista Suomeen on nostanut jälleen esiin kysymyksen siitä, millaisia vaikutuksia suurilla sähkönkuluttajilla on Suomen sähkönkulutukseen, energiajärjestelmään ja ympäristöön.
Suuret hankkeet edellyttävät yleensä ympäristövaikutusten arviointia (yva), jossa selvitetään, miten hankkeen rakentaminen ja toiminta vaikuttavat ympäristöön. Arvioinnissa tarkastellaan muun muassa maankäyttöä, luontoa, vesivaroja, päästöjä, melua, maisemaa ja sosiaalisia vaikutuksia lainsäädäntöön perustuvien menettelyjen mukaisesti.
Vaikka ympäristövaikutusten arviointi periaatteessa velvoittaa myös kertautuvien ja useiden hankkeiden yhdessä aiheuttamien vaikutusten arvioimisen, käytännössä yva kuitenkin keskittyy edelleen suurelta osin hankkeen fyysiseen alueeseen ja siihen suoraan kohdennettavissa olevien vaikutusten ympärille. Suuren sähkönkulutushankkeen edellyttämän uuden, tunnistettavan sähköntuotantokapasiteetin ympäristö- ja maankäyttövaikutukset arvioidaan erillisenä hankkeena.
Sähköntuotanto ja siihen linkittyvä muu infrastruktuuri vaatii maapinta-alaa, joka voi aiheuttaa elinympäristöjen häviämistä ja pirstoutumista, muutoksia maisemaan ja kilpailua maankäytöstä. Jos sähkönkulutushankkeita tarkastellaan erillään tuotannosta, kokonaisvaikutukset voivat jäädä piiloon. Kuitenkin yhä useammin uudet hankkeet edellyttävät tai haluavat käyttää uusiutuvaa sähköä, hanketoimijat solmivat niin sanottuja sähkönostosopimuksia eli PPA-sopimuksia.
PPA-sopimuksessa sähkönkuluttaja sopii sähkön hankinnasta tietyn sähköntuottajan, esimerkiksi tuulivoimalaitoksen, kanssa. Sopimus luo osapuolten välille vahvan taloudellisen yhteyden ja on usein ratkaiseva investointipäätökselle ja siten mahdollistaa uuden tuotantokapasiteetin rakentamisen. Tästä syntyy ristiriita: sähkönkulutushanke vauhdittaa tunnistettavan tuotantokapasiteetin rakentamista, mutta sen vaikutuksia ei huomioida osana kuluttajahankkeen ympäristövaikutusten arviointia.
Tarkoitus ei ole vastuuttaa kaikkia sähkönkuluttajia koko sähköjärjestelmän ympäristöjalanjäljestä. Erityisen suurten sähkönkulutushankkeiden kohdalla on kuitenkin aiheellista pohtia, tulisiko arvioinnissa huomioida myös kasvavan sähkönkysynnän kattamiseen liittyvät ympäristö-, maankäyttö- ja kumulatiiviset vaikutukset.
Tämä ei tarkoittaisi luopumista hankekohtaisesta ympäristövaikutusten arvioinnista, vaan sen kehittämistä vastaamaan tilannetta, jossa erittäin suuret sähkönkuluttajat vaikuttavat yhä enemmän siihen, missä, miten ja kuinka paljon uutta energiainfrastruktuuria rakennetaan. Arvioinnin tulisi seurata investoinnin todellisia vaikutusketjuja, ei vain hankkeen fyysisiä rajoja: jos sähkönkulutus synnyttää tarpeen merkittävälle uudelle sähköntuotannolle ja -infrastruktuurille, myös nämä vaikutukset tulisi huomioida.
Petr Stepanek
Oulun yliopisto
Hanna Paulomäki
LUT yliopisto