Persoonallisuus kannattaa automarkkinoilla. Tätä kantaa puolustaa ilmeisen hyvin Citroën, joka kirjasi myynnissään viime vuonna maailmanlaajuisesti jo seitsemännen peräkkäisen kasvuvuoden. Myynti nousi yli 1,37 miljoonaan autoon, vaikka automarkkinat kokonaisuutena Länsi-Euroopassa supistuivatkin. Myös Suomessa myynti kasvoi yli 15 prosenttia ja Citroën oli Suomen 7. suosituin henkilöautomerkki.
Vuoden lopulla Citroënin mallivalikoiman täydentäjäksi saatiin uusi C2. Nykyisen mallimerkintäkäytännön mukaisesti C-kirjaimen perässä oleva luku paljastaa auton koon = pieni. Mutta haluttujen painotusten mukaan pieni voi olla myös suurta ja tätä C2 on eteenkin etupenkin tilojen osalta. Pitkäkin kuski solahtaa etupenkille suurempaa ahtaanpaikan kammoa tuntematta ja samaa väljyyttä ja tilaa jaloille jaetaan jalomielisesti myös viereiselle pelkääjän paikalle.
Kun auton kokonaispituus jää reilusti alle neljän metrin, on tilatarjonta takapenkillä jo hieman toinen. Mutta tässä tapauksessa tosiasioiden edessä on nostettu kiltisti kädet pystyyn. Takaa nimittäin löytyy kaksi erillistä penkkiä, eli C2 on rekisteröitykin vain nelipaikkaiseksi.
Toinen osio, joka saa tuta auton pituudesta on tavaratila. Vaikka takapenkkejä voi vähän säätääkin, perustavaratilan pituus jää noin 33 senttiin ja kokonaistilavuus 193 litraan. Tämä toisaalta riittää hyvin kauppakasseille ja tavallisuudesta poikkeavalla ratkaisulla tilan käyttö on tehty käteväksi. Takaluukun lasiosa nimittäin nousee ylös alaosan jäädessä paikoilleen. Tämän ratkaisun seurauksena tavarat saa auton takaosaan, vaikka tyhjää tilaa auton takana olisi vain 15 senttiä.
Takavuosina oli varsin tavallista, että pikkuautojen varustelu oli yhtä auton kokoluokan kanssa eli luokkaa vaatimaton. Tässäkin suhteessa maailmankirjat on kirjoitettu uudelleen. Pieneen autoon saa nykyisin käytännössä samat varusteet kuin suureenkin. Kauko-ohjattu keskuslukitus, hätäjarrutustehostin, sähkötoimiset lasit, absit ja epsit, ilmastointi, peruutustutka tai tuulilasin pyyhkimiä ohjaava sadeanturi, osa on vakiona osa lisävarusteena, mutta kuitenkin. Lisäksi C2:n sisustukseen on haettu tyyliä ja ilmettä varsin raikkailla yksityiskohdilla.
Koeajoon päätyi 1,4 -litraisella moottorilla varustettu VTR, jonka arvellaan käyvän Suomessa parhaiten kaupaksi. Arvaus on aika vahvalla pohjalla, koska kyseessä on ainoa varastomalli. Muut bensiinimallit ja yksi tarjolla oleva diesel-malli ovat tarjolla vain tehdastilauksen kautta.
Pieni ei toisaalta enää merkitse kevyttä. Kun tämän kokoluokan autot painoivat 70-luvulla noin 700 - 800 kiloa, painaa C2 noin 1 100 kiloa. Painon kasvu on suoraa seurausta kiristyneistä turvallisuusvaatimuksista. 1,4-moottori kuljettaa autoa kivasti. Auton ulkonäön vihjaamaa sporttisuutta kaipaava joutuu kuitenkin turvautumaan 1,6-litraiseen versioon.
Erityisen näppärää autoa on käsitellä taajamissa, mutta maantielenkki osoitti auton toimivan myös siellä. Näkyvyys on hyvä eikä auton kulmien arviointi tuota ongelmia.
Nopeusmittaristo on toteutettu havainnollisesti digitaalisesti, kierroslukumittari puolestaan analogisesti. Moottorin lämpötila ja polttoaineen määrä tuodaan esille sisäänsä näkyvillä valopalkeilla, mutta kummankin mittarin asteikko saisi havainnollisuuden nimissä olla tiheämpi.
MATTI HEIKURA