Metsähallituksesta eläkkeelle jäänyt erätalousjohtaja Jukka Bisi ja Itä-Suomen poliisin ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen kertoivat ajatuksiaan Yleisradion haastattelussa 19.8.2025.
Suurpetokeskustelu on Suomessa edelleen ylhäältäpäin ohjattua ja käskyttävää, mutta eniten keskustelussa häiritsee asiantuntijoiden ja viranomaisten sekä virkamiesten keskustelun tieteellisen keskustelun heikkous. Tehdään arvioita ja arvauksia suurpetojen salakaadoista, joihin ei löydy mitään tieteellistä ja todellista pohjatietoa. Suomessa jopa hyväksytään yliopiston väitöskirjoja vailla todellista tietoa suurpetojen salakaadoista.
Keskustelua kuvaa hyvin yhteiskunnan ratkaisut kahdenkymmenen vuoden ajan pahentuneeseen suurpeto-ongelmaan. Riistakeskus yrittää kehittää karhujen kestäviä jätelaatikoita. SusiLIFE-hankkeella yritettiin saada maaseudun ihmisten hyväksyntää suureen susikantaan, viranomaiset neuvovat metsässä liikkuvia ja työskenteleviä kohtaamaan karhun hyökkäyksiä, tai kehotetaan heitä ostamaan pippurisumutetta turvaksi.
Mittavaan suurpeto-ongelmaan ei ole vuosikymmeniin löydetty ratkaisua, ja yhä vain luvataan vuosi toisensa perään, että ensi vuonna ratkaistaan ongelmat. Maaseudulla asuvien ongelmia ei pyritä ratkaisemaan. Ja ne ihmiset, joita asia ei taloudellisesti kosketa, he vain nostelevat käsiään, ja jatkavat puhetta ja kokouskierrosta vuosi toisensa jälkeen. Näiltä osin kuunnellaan vain kaupunkilaisten mielipiteitä.
Luottamus luonnonvarakeskuksen kanta-arvioihin tulisi palauttaa lumijälkilaskennoilla ja ylin sallittu suurpetokanta tulisi saada lukittua mahdollisimman pian. Kannanhoidolliset luvat tulisi antaa heti tammikuussa, jotta valitukset ehdittäisiin käsitellä oikeusasteissa tai valitusmahdollisuus tulisi minimoida.
Luonnonsuojeluliitto on hyväksynyt pääpiirteittäin kannanhoidollisen metsästyksen. Suurpeto-ongelma ratkeaa vain leikkaamalla suurpetokantaa ja sen jälkeen ongelmat katoavat, kaikki muu on vain tekohengitystä kuolevalle maaseudulle ja sen elinkeinoille.
Suurin ongelma on metsästysalalla edelleen metsästyssektorin vähäinen, avoin ja vapaa keskustelu, joka on seurausta riista-alan kesken jääneeseen rakennustyöhön. Maa- ja metsätalousministeriön, Riistakeskuksen, riistaneuvostojen ja riistanhoitoyhdistyksien juridinen ja taloudellinen kytkös ei anna mahdollisuutta vapaaseen ja avoimeen keskusteluun ja päätöksentekoon.
Riistakeskuksen tulisi keskittyä vain lupaprosesseihin, ja kaikki muu toiminta ja hifistely tulisi siirtää Metsästäjäliitolle. Näin toimimalla metsästäjien oikeudet ja valta siirtyy oikealle omistajalle, ja ennen kaikkea metsästäjät auttavat maaseudun elinkeinoja selviytymään suurpeto-ongelmasta.
Asko Lampinen
kirjailija, Suomen Metsästäjäliiton Oulun piirin toiminnanjohtaja 2010–2015, Muhos