Whistler Tässä seisoo suuri taktikko. Aino-Kaisa Saarisella on kädessään olympiapronssimitalistin keltainen kukkakimppu, vaikka hetken ehti jo näyttää siltä, että kaikki oli menetetty.
Saarinen taisteli 30 kilometrin kilpailun viimeisen viiden kilometrin alkaessa pronssimitalista Norjan Kristin Störmer Steiran kanssa, ja kurvasi suksenvaihtopaikalle. Norjalainen meni menojaan.
"Hanskat olivat läpimärät ja sormet ihan tunnottomat, enkä saanut suksea ensin kiinni. Iski epätoivo", Saarinen puhaltaa.
"Mutta sitten pääsin ensimmäisen mäen päälle ja tajusin, ettei tässä ole mitään hätää."
Se olikin ainoa hetki koko kisassa, kun Saarisen usko horjui. Maalissa kädet nousivat korkealle. Lempimatkan ja päämatkan pronssi on uran ensimmäinen henkilökohtainen olympiamitali.
"Kyllä minä sain, mitä tulin täältä hakemaan. Eikä käynyt pienessä mielessäkään, etten saisi sitä nyt", hän huokaa.
"Viestipronssikin oli iso juttu, valtava helpotus, mutta kyllä henkilökohtainen mitali maistuu vielä paremmalta."
Vähältä piti, ettei Suomen aikaa myöhään lauantaina hiihdetystä naisten päätösmatkasta tullut vielä yhtä Whistlerin hiihtokuningattaren näytöstä. Norjan Marit Björgen jätti kärkijoukon kuin seisomaan viimeisen kymmenen kilometrin alkaessa. Ainoa, joka sai kisojen neljättä kultaansa jahdanneen Björgenin enää kiinni, oli Puolan Justyna Kowalczyk.
Loppukirikamppailusta tuli kahden maailman parhaan perinteisen hiihtäjän välinen jännitysnäytelmä, jossa Kowalczyk vei olympiavoiton kolmen sekunnin kymmenyksen erolla.
Kowalczyk ja Björgen olivat maalissa yli minuutin ennen Saarista.
"Ensimmäinen kymppi vain katseltiin ja oikeastaan toinenkin, mutta sitten kyllä lähdettiin", Saarinen sanoo.
"Viimeinen vitonen oli minulta loistava veto. Suksenvaihto pelasti, koska olkapäissä oli hirveät krampit ja tiesin, etten voi laskea käsien varaan. Siksi en myöskään halunnut jättää ratkaisua maalisuoralle."
Vaan vähältä piti, että koko suksenvaihtosirkus olisi mennyt Saariselta pipariksi. Piti muistaa kaksi väriä, mutta se oli liikaa, hän virnistelee.
"Systeemi oli se, että Magnar (päävalmentaja Dalen) näyttää mustaa lappua jos vaihdetaan ja valkoista, jos ei vaihdeta. Rupesin miettimään, että miten se nyt olikaan, enkä mennytkään ensimmäiseen vaihtoon viiden kilometrin jälkeen, niin kuin oli tarkoitus. Piti sitten huudella ladulla, että mitä tehdään."
Saarinen aikoo jatkaa uraansa vielä Sotshin olympialaisiin neljän vuoden päähän.
"Tykkään tästä niin. Tämä on minun elämääni", hän hymyilee.
"Varsinkin nyt, kun on alkanut tulla menestystäkin."
Kahden olympiapronssin naisella on selvät suunnitelmat mitalijuhliksi: Saarinen lähtee anopin kanssa baariin.
"Käydään kilistämässä shampanjaa Tomin (kihlattu Gustafsson), hänen vanhempiensa ja minun vanhempieni kanssa, kun vanhuksetkin ovat kerran tänne asti tulleet."
Muista päätösmatkan suomalaisista paras oli sijalle 13 hiihtänyt Riikka Sarasoja. Uransa viimeisen arvokisastartin hiihtänyt Virpi Kuitunen oli 14:s ja Krista Lähteenmäki 26:s.